Moikka,

Jaksaako joku vielä yhden jouluaiheisen tekstin? Tai ainakin osittain aihetta käsittelevän jutun sillä jotenkin tuntuisi hassulta sivuuttaa koko asia kun kuitenkin se (joulu) on ollut syypää tähän somehiljaisuuteen. Minun oli tosiaan ihan tahallisesti tarkoitus pysyä erossa kaikista mahdollisista kanavista nämä joulunpyhät, mukaan luettuna myös kuluva viikonloppu vaan eihän se ihan onnistunut. Ensin minä vain kävin katsomassa kuvia Instagramissa ja lukemassa juttuja Facebookista.. Sitten huomasin tykkääväni joistakuista julkaisuista ja sitten taisin kommentoidakin jotain – se siitä sometauosta sitten.

Oikeastaan pieni tauko teki ihan hyvää (vaikka vaikeaa se olikin). Paitsi taukoa somesta, olen pitänyt taukoa salista ja vaikka eilen olisi ollut mahdollisuus lapsiparkki varata ja käydä huhkimassa valitsin toisin: Lähdin kävelylenkille. Pyhien aikana ehti muutoinkin ulkoilla enemmän ja jotta ei vaikuttaisi liian täydelliseltä, niin ehdin myös katsomaan telkkaria. Olen varmasti maininnut useampaankin otteeseen etten tv:tä juurikaan katso koska minulla ei ole sille yksinkertaisesti aikaa mutta nyt olen viettänyt kokonaiset 6h tv:n ääressä ja katsonut kaksi minisarjaa näiden vapaiden aikana.

Hiljalleen juhlapyhät vaihtuvat arkeen mutta joulu muistuttanee itsestään useampaankin otteeseen sillä minäkin olin ollut ilmeisen kiltti ja sain muutaman paketin joulupukilta. Vaikuttaa siltä että Korvatunturillakin on todettu että minä olen melkoinen somettaja ja eräs paketti sisälsi selfieapurin. Jonkun mielestä ehkä täysi turhake, minusta ihan mielenkiintoinen ajatus – ja juuri sellainen vempele, jota minulla ei vielä ollutkaan. Vielä en ole ehtimään asti kokeillut (tiedättehän, olen toljottanut tv:tä ja jotain muuta yhtä tärkeää) mutta eiköhän tässä loppuvuoden aikana vielä käyttöä tälle tikulle keksitä.

Joulun yllättävin paketti (sisälsi ihanan mustan kaulaliinan)

Nykyajan taikasauva

Onko selfieapuri jollekulle teistä tuttu? Löytyykö käyttökokemuksia?

Moikka,

Kuten varmasti jokainen bloggaaja (tai ainakin suurin osa) hiljennyn minäkin hiljalleen joulunviettoon. Olen aina ollut jouluihminen ja niin kauan kuin vain jaksan muistaa, olen innostunut joulukuvastoista. Lapsena suosikkeja olivat lelulehtien lisäksi kaikki mahdolliset joulukuvastot, ihan Anttilaa myöten. Jotenkin vain se ihana tunnelma, kynttilöineen ja idyllisine perhejoulukuvineen ovat aina viehättäneet minua suunnattomasti. Lapsuudesta minulle on jäänyt monia ihania muistoja, joista parhaimmat liittyvät nimenomaan tuohon perhekeskeisyyteen. Siihen tunnelmaan, joka syntyy kun koko lähisuku kerääntyy yhteisen pöydän ääreen ja viettää aikaa keskenään. Tällainen alkaa oikeasti olla nykypäivänä jo jokseenkin harvinaista ja yhteiset ruokahetket jo ihan ydinperheen kesken ovat vähenemään päin. Hektinen elämä ja eriävät työrytmit sekä harrastukset tuovat omat haasteensa ainakin meille. Niinpä kun tällaisille perhekeskeisille yhteishetkille annetaan mahdollisuus, niin minä ainakin aion koko olemuksellani antautua joulun rauhaan. Sekä niihin tuikkiviin silmäpareihin, jotka loistavat onnesta ja ilosta sekä jännityksestä Joulupukin kolkuttaessa ovelle. Tämän myötä, toivotan kaikille lämmintä ja läheistä joulua rakkaidensa parissa <3