Moikka,

Koska edellinen marjapiirasresepti otettiin suunnattomalla ilolla vastaan, niin jaanpa seuraavankin herkun kanssanne. Tämänkertainenkin ohje on jonkun muun nerouden luomus ja minä vain onnellinen sanansaattaja. Tai no, pieni muunnos tässä esittelemässäni on alkuperäiseen vaikka hyvin samankaltainen onkin. Luonnollisesti, ohje noudattaa BC:n sallittua aineslistaa enkä sen vuoksi ota tässäkään kantaa siihen miksi juuri jotain ainesosaa on käytetty ja missä suhteessa. Kaloreita annoksessa on noin 375+mahdolliset lisukkeet (ainakin karkeasti laskien).

BC-pannarit (1 annos, eli 3-4 pannaria)

60g kaurahiutaleita puuroksi keitettynä (veteen) ja jäähdytettynä

1/4dl vanilijanmakuista heraa (veteen sekoitettuna valmisteen ohjeen mukaan)

1 muna

40g vanilijaskyriä

suolaa (suunnilleen 1tl)

(tarvittaessa vettä notkistamaan taikinaa)

Aloita keittämällä puuro valmiiksi (tai voit toki käyttää vaikka aamupalalta ylijäänyttä puuroa). Sekoita muut ainekset puuron sekaan. Taikina saa jäädä aika paksuksi mutta tarvittaessa sitä voi ohentaa vedellä. Paista vohveliraudalla kunnes pinta saa hieman väriä.

kasassa vielä haukkaamisen jälkeenkin

Omalla raudallani paistuivat ainakin ilman rasvaa ja irtosivat hyvin. Pysyivät hyvin kasassa ja olivat reunoilta jopa hieman rapsakoita. Päälle vielä hieman marjoja ja ehkä sitä skyriä (joskaan se ei enää ole ohjeiden mukaan sallittua). Tämä on taas ohjeita, joita saisi käytännössä syödä vaikka joka päivä mutta on sitten eriasia onko se periaatteessa oikein ihan sinä tavallisena tiistaipäivänä? Omani söin viime viikonloppuna ja aamun sijaan illalla. Vastaavanlaisia aamupalapannerita jämäpuuroista on olemassa lukuisia mutta tässä niistä tosiaan yksi, BC tyyliin.

Moi,

Mun tekisi melkein mieleni kehua itseäni suoritetutusta seitsemästä viikosta ja samalla hakea energiaa siitä että jäljellä on vain kolme. Viimeisin viikko ei kuitenkaan mennyt kohdallani ihan putkeen ja se kuuluisa sortuminen tapahtui – ei yhdesti vaan kahdesti. Molemmilla kerroilla päivät sujuivat itsessään hyvin mutta illalla tahtojen taistoon ei tuntunut löytyvän enää voimia. Toisena kertana rima alitettiin ihan urakalla, toisena vain vähäisesti mutta alitettiin kuitenkin. Jos kokonaisuutena miettii niin 49:sta päivästä kaksi on nyt mennyt siis vähän sinne päin mutta loput 47 ohjeiden mukaan, vaikka yksi näistä olikin siis vapaasyöntipäivä. Prosentuaalisesti ohjeita on noudatettu siis 96%:sesti. Ehkä pienet onnentoivotukset lienevät kuitenkin paikallaan 🙂 Ja koska jotakuta kuitenkin kiinnostaa, niin tankkauspäivän tulleet kilot (4,3) katosivat torstai-aamuun mennessä. Kuva siis torstaiaamulta.

Ja miksi edes olen hakoteille lähtenyt kun ruokavalio voi näyttää sallitustikin tältä?

makaronilaatikkoa

vohveleita

kanasalaattia

Seuraava herkullinen Questbar..

vadelma-valkosuklaa

Nyt seuraa ällökuvavaroitus, eli jos olet kovin herkkä niin skippaa tämä kappale kokonaan. Vaikka minua pienoinen flunssa onkin tuntunut vaivaavan jo viikon ajan, ei se ole estänyt minua treenaamasta. Ehkä olisi, sillä lauantaina mukava ulkotreeni päättyi seuraavanlaiseen yllätykseen:

Huomaatko jotain erikoista?

Niinpä

Kyseessä oli mäkijuoksutreenit, joita haluan kyllä päästä kokeilemaan uudestaan. Vaikka treenit eivät tällä kertaa ihan putkeen menneetkään niin fiilis oli kuitenkin hyvä ja ”ammattimainen”. Mietin mielessäni sitä että miten tämä onkaan ennen muka ollut niin vaikeaa? Miksi ihmeessä en ennen ole osannut nauttia rankan treenin tuomasta mielihyvästä samalla lailla? Miksi ihmeessä en ennen ole osannut lähteä ilmaisiin haastaviin treeneihin, vaikka samanlaisia ohjeita on varmasti olemassa lukuisia? En todellakaan tiedä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Samoja asioita mietin toissa viikolla käytyäni läpi juoksukuntopiirin tuossa suunnilleen takapihalla sijaitsevassa urheilupuistossa. Olen saanut itsestäni irti paljon uutta tässä viikkojen aikana ja samalla oppinut että pystyn paljon enempään kuin itsekään välttämättä aina tiedostan. Itsensä todellakin pystyy haastamaan myös kuntosalin ulkopuolella!

Jäljellä on viimeiset kolme viikkoa ja yhtäaikaisesti mietin täällä loppuun asti puskemista täysillä kuin myös treenien keventämistä orastavan flunssan vuoksi. Ei vain millään malttaisi lopettaa nyt varsinkin kun ei tämä ole tähänkään asti pahemmin mitään haitannut – muttei myöskään parantanut. Ehkä etenen vain päivä kerrallaan, omaa kroppaa kuunnelleen ja tunnustellen.

ps. En ole unohtanut postaustoivetta arjen asioiden järjestämisestä ja treenien yhteensovittamisesta. Sellainen on luvassa, toivottavasti vielä tällä viikolla.