Moikka,

Tässkun nyt yritetään treenata nousujohteisesti ja itseään kehittäen niin todellisuudesshan se tarkoittaa sitä että pyrin jokaisella treeniviikolla vähän lisäämään painoja. Noh, eräänä tällaisena kertana päätin että nyt on vahva päivä, nyt kyykätään kunnolla tuntumaa takapuolelle..

Tässä vaiheessa ajattelet että vielä vähän syvemmälle

.. Ja näinhän siinä sitten kävi ja vielä ihan ensimmäisellä toistolla! Että sattuu sitä muuallakin kuin vain Aku Ankoissa, joten jos ensikerralla pelkäät nolaavasi itsesi salilla voit aina palata tähän tekstiin ja todeta että sattuu sitä muillekin.

Ja tässä vaiheessa huomaat että liikaa meni..

ps. Tämä kuvaustilanne on lavastettu mutta näin oikeasti kävi tällä viikolla. Eikä nolostumista vähentänyt yhtään se että ängin tekemään sitä sarjaani jonkun muun kanssa yhtäaikaisesti. Kiltisti vain painoja vähemmälle ja treenin pariin ihmettelevistä katseista huolimatta.

Moi,

Joku on saattanutkin huomata että viimeaikoina postauspäiviä on jäänyt välistä lähes viikoittain. Tällekin viikolle on mahtunut jo yksi tällainen välipäivä ja saattaa olla että viikonloppuna seuraa toinen samanlainen. Pikkulapsiperheen arjen, kokopäivätyön, parisuhteen, ystävien ja omien harrastusten yhteensovittaminen ei aina ole niin yksinkertaista. Myönnän, oma perusarkeni on tavattoman tylsän rutiininomaista ja pienikin poikkeama tuo yleensä mukanaan sellaisia muutoksia että joku sauma alkaa helposti vuotaa. Hyvin tyypillinen päiväni on seuraavanlainen:

• Herätys, aamutoimet ja töihin lähtö
• Työpäivä
• Kotiintulo, lasten päiväkodista haku ja kotijuttuja
• Salitreenit
• Kotijuttuja

Olen onnellisessa asemassa siinä mielessä että mieheni on antanut tukensa treeneilleni sillä liikkuvana ihmisenä hän itsekin ymmärtää treenin vaikutuksen mielialaan ja jaksamiseen. Olen maininnut muutamankin kerran että työaikamme ovat keskenään erilaiset: Minä työskentelen säännöllisesti ma-pe kun taas hän tekee kaksivuorotyötä kaikkina mahdollisina viikonpäivinä. Viidestä työpäivästä kaksi saattaa siis osua viikonlopulle, jolloin yhteisiä vapaapäiviä ei välttämättä kerry lainkaan. Kaksivuorotyö vaikuttaa toki omiin mahdollisuuksiini lähteä treenin pariin ja tästä johtuen en mitään säännöllistä harrastusta voi tällä hetkellä vielä kuvitella. Toki, voisin hyödyntää salin lapsiparkkia mutta pitkän päiväkotipäivän on tämä viimeinen mahdollisuus, ihan jo lapsiakin ajatellen.

Yhtälailla, minä tarjoan hänelle mahdollisuuden liikkua sillä aivan kuten hän, ymmärrän sen tarpeen. Yhtäaikaisesti meitä ei kuitenkaan juuri treenaamassa näe, kiitos eriävien työaikojen. Olen ennenkin sanonut että treeniaika on aina pois jostakin muusta ja tämä on minusta edelleenkin kaunistelematon totuus. Minä voin puhtaasti myöntää että en ole ehtinyt katsoa tv:tä aikoihin. En ole ehtinyt olla niin aktiivinen sellaisissa FB-ryhmissä, joissa ehkä pitäisi. En ole ehtinyt lukea niin paljon blogeja kuin minun ehkä pitäisi. Enkä ole ehtinyt panostaa omaan blogiinikaan ehkä niin paljoa kuin pitäisi.

Kun tuolla ylempänä listasin asioita perusarjen yhteensovittamisesta, on bloggaaminen toinen kahdesta harrastuksestani. Toinen on kuntosali. Harrastusten, valinnaisten vaihtoehtojen, lisäksi osa tehtävistä asioista on pakollisia- kuten vaikkapa työssäkäynti (tai toki, otan vastaan jonkinlaisen rahallisen turvan loppuelämälleni enemmän kuin mielelläni). Pakolliset asiat lohkaisevat melkoisen siivun arjesta ja se loppuosa tulee jakaa valinnaisille vaihtoehdoille. Ymmärrettävistä syistä kun ensin olen käynyt salilla ja tulen kotiin istuakseni blogin ääreen, ei sitä aina arvosteta kovin korkealle. Ennenhän heräsin aamulla aikaisemmin päivittääkseni blogini mahdollisimman vähällä häiriöllä muuta perhettä kohtaan mutta nykyisellä rytmityksellä se ei oman jaksamisen kannalta ole enää mahdollista.

Tämän ei varsinaisesti ollut tarkoitus olla selite sille miksi blogissani toisinaan on taukoja mutta sellainen siitä näköjään tuli. Alkuperäinen idea oli tuoda esiin se, millä lailla tällä hetkellä arkeni sujuu; Miten saan sovitettua kaiken yksiin. Ja vastaus tähän on oikeastaan aika simppeli: Suunnittelemalla etukäteen. Suunnittelen etukäteen päiväni; Suunnittelen etukäteen milloin menen salille; Suunnittelen etukäteen mitä syön (ja valmistan ruoatkin valmiiksi). Tässä kaikessa on siis todella pitkälle kyse suunnittelusta, ennakkoon valmistautumisesta ja tylsistä rutiineista. Toki on myös kiittäminen  ympärillä olevia ymmärtäviä ja tukensa antavia ihmisiä.

Kyllä, elämäni on ihan yhtä tavanomaista kuin tämä kaalikeitto

Ja juuri nyt yhtä ennaltasuunniteltua kuin nämä mukaan pakatut eväät