Moi,

Joskus minusta tuntuu siltä että nämä viikkokertaukset pitäisi kirjata muistiin jo ennen maanantaita sillä jostain kumman syystä en tälläkään hetkellä tunnu muistavan viime viikosta mitään. Aloitetaan muisteleminen helpoimmasta, eli liikkumisista.

mä näytän tässä niin harteikkaalta 😉

Kun näitä kirjasin ylös mietin kuumeisesti että enkö varmasti ole perjantaina tehnyt mitään urheiluun verrattavaa suoritetta mutta mitä ilmeisimmin en. Tästä samasta ajtuksesta huomaa hyvin myös sen tosiasian että liikkuminen ei ole minulle enää millään lailla vaikeaa tai haastavaa. Siinä missä joskus on ehkä ollut niinpäin että on pitänyt kehittää tekosyitä liikkummattomuudelle (en jaksa, ehdi tai pysty) niin nykyisellään toivon saavani tekosyyn lähteä liikkeelle. Tämähän ei ole kohdallani mikään uusi juttu vaan toimintamalli on kasvanut vuosien varrella ja on nykyisellään niin iso osa minua että en usko sen mihinkään katoavan. 

Seuraava kuulostaa hullulta, tiedän, mutta jos olisi mahdollista niin liikkuisin varmasti vieläkin enemmän sillä tuntuu ettei tämäkään ole tarpeeksi – tai sitten liikkeen intensiteettiä tulisi kasvattaa sillä nuo kävelylenkit, niin hyvä liikuntamuoto kuin se onkin, ei aina tunnu riittävältä. Olen ennenkin sanonut, ja sanon taas, että jos jotakin kadun niin ehkä sitä etten käyttänyt vapaavuosiani treenaamiseen. Liikkuminen lasten jälkeen ei missään nimessä ole mahdotonta mutta se aika, joka annetaan omille harrastuksille ja omalle perheelle, on molemissa tapauksissa sama. Ja vaikka kuinka haluaisi niin yksi asia on aina jostain toisesta pois. Tällä hetkellähän tosin käyn vain 2-3-kertaa viikossa liikkumassa ”yksin” eli sen 1-2 lisäkertaa tuohon viikkoaikatauluun saisi vielä lisättyä.

Tämän otoksen oli tarkoitus havainnoillistaa kuinka jokaisen kävelypysähdyksen aikana voi alkaa tekemään kaikenlaisia ja -suuntaisia askelkyykkyjä – sitten keksin kameran itselaukaisimen

Reipas liikunta kasvattaa kuitenkin ruokahalua, ainakin täällä. En ihan tietentahtoen ole käynyt hetkeen vaa’alla (oletteko huomanneet?!) vaan olen pyrkinyt luottamaan omiin tuntemuksiini. Tänään sensijaan kävin, 56,7kg eli samassa mennään kuin kaksi viikkoa sitten (okei +100g). Toisina päivinä olo on turpeampi, toisina hoikempi mutta tämän kaiken aikana olen kuitenkin alkanut kuunnella enemmän omaa kroppaani ja se on ollut kaikista opettavaisinta ja tärkeintä. Vaikka olen siis syönyt mitä mieleni on tehnyt, ei paino ole lähtenyt nousemaan.

Ruokavaliopuolesta on pakko todeta samalla että tämän vaa’attoman ajanjakson olen testaillut maidotonta ruokavaliota. tarkkasilmäiset kuitenkin ehkä huomasivat jo että tämä kokeilu on nyt loppu kun lauantaina julkaisin karkkipäivän herkkuinani suklaata kahdessa eri muodossa. Koekautta kesti 2+1 viikkoa ja tarkoituksenani on kerätä ajatukset ja kokemukset kasaan huomiseksi. Mitään maatamullistavaa hyötyä en tänä aikana nähnyt ja niinpä jääkaapissani odottaa korkkaamista purkillinen m-a-i-t-o-r-a-h-k-a-a !

Moi,

Minulla(kin) on pitkän aikaa kuumottanut mielessäni hiusten liukuvärjäys. Värikin on itseasiassa ollut jossain kaapinperukoilla viime vuoden loppupuolelta lähtien mutta se on antanut odottaa itseään. Milloin hiukset ovat olleet väärän väriset, liian lyhyet tai varustettu otsatukalla tai on ollut joku muu syy, kuten jänistäminen. Niin monet ovat kuitenkin onnistuneet joten miksen siis minäkin osaisi.

Ja osasinhan minä!

Varmemman lopputuloksenhan saa varmasti ammattilaisten hellässä huomassa. Minä, kärsimättömänä (ja kampaajan maastapaon seurauksena – terkkuja vain sinne aurinkorannoille!) ja ehkä vähän nuukana toteutin tämän kotona. En halunnut mitään kovin selkeää rajaa vaan lähes huomaamattoman lopputuloksen kuitenkin sillä erolla että jotain on tehty pelkän yksivärisyyden sijaan. (Myönnän, tässä vaiheessa olisin voinut mennä kampaajalle toiveideni kanssa mutta ajattelin käyttää sen kortin vasta jos epäonnistun). Niinpä tutkin nettiä vähän lisää ja törmäsin helpon kuuloiseen ohjeeseen saavuttaa toivottu tulos kotikonstein.

Tarkat ohjeet voitte tosiaan lukea linkin takaa mutta yksinkertaisuudessaan noin 1/3 hiuksista (keskiosasta) liukuvärjätään halutulla värillä. Tämän tekniikan ansiosta värjätyn alueen alle ja päälle jää olemassaolevaa väriä, jonka ansiosta tuo vaaleampi osuus vain kuultaa läpi, ilman että näyttää siltä että olisi uittanut hiuksia maalitynnyrissä.

Käytössä minulla oli L’orealin liukuvärjäykseen tarkoitettu hiusväri, jonka mukana tuli harja värin levittämiseksi. Perustekniikallahan väriä harjataan omien hiusten latvoihin ja halutessa rajapintaa häivytetään puhtaalla, pestyllä harjalla.  Olisin varmasti voinut värjätä hiukseni hieman radikaalimmin mutta liian vahvan sävyeron pelossa häivytin rajaa melko voimakkaasti. Hiukan selkeämmän sävyeron toivossa käytin ylijäämävärin perinteisesti kaikki latvat liukuvärjäten. Sudin väriä kitenkin vain muutaman sentin pituudelta sillä edelleen tavoitteena oli ”luonnollinen”  liukuväri.  Olen oikeasti äärettömän tyytyväinen lopputulokseen, joka on ehkä kaikkea sitä mitä toivoinkin.