Moi,

Olen monta kertaa mielessäni vannonut että lakkaan kirjaamasta ylös sekavahkoja pohdiskelujani erityisesti juurikin tuon sekavuuden vuoksi. Sekaviksi ne muuttuvat kun en oikeastaan itsekään ehdi työstää ajatuksiani loppuun saakka ja tarvitsen paikan jossa voin ajatuksiani avata – ja nämä aamuthan ovat minun vuorokaudessa nykyään ainoan aika, joka on kokonaan yksin minun.  Vielä kerran on vuorossa ajatuksia painonpudotuksesta, niin menneestä kuin nykyisestä Ja silläkin uhalla että tämä kaikki vaikuttaa jonkinmoiselta kirjalliselta itkupotkuraivarilta, yritän jäsentää ajatuksiani.

Ihan ensimmäisenä minulla on tällä hetkellä mukava tekemisen meininnki päällä tämän projektini suhteen; Tykkään liikkua ja tykkään syödä sitä ruokaa mitä syön. Lähtökohdat siis projektin onnistumiselle ovat kaikkineen kunnossa sillä vain tekemällä sellaisia muutoksia, joissa pidättäytyy pidemmänaikaa mielellään, saa aikaan pysyviä tuloksia. Jollain tapaa tämä projekti ei kuitenkaan ole ottanut tuulta purjeidensa alle ja eteneminen, jos sitä sellaiseksi voi kutsua, on melko hidasta. Onnistun jos olen tiukkalinjainen ruokavalioni ja liikunnan suhteen mutta jos lepsuilen pysähtyy kone kokonaan, tai pahimmassa tapauksessa otetaan takapakkia.

Tutkin taas viimekertaista painonpudotusprojektiani, joka neljännestä kuukaudesta alkaen ”räjähti”, eli paino alkoi putoamaan reipasta vauhtia. Paino putosi vaikka söinkin useampina viikkoina vähän miten sattui sillä mukaan on dokumentoidusti mahtunut melkoista herkutteluakin, jopa mässäilyä. Ja tässä vaiheessa on turha vedota siihen että olisi ollut enemmän mistä ottaa, neljännen kuukauden aloituspainohan on ollut 59,5kg eli käytännössä sama, kuin missä ollaan nyt.

Syyskuu 2011 59,5kg

Lokakuu 2011 56,1kg

Marraskuu 2011 52,8kg

Joulukuu 2011 51,3kg

Lokakuun puoliväliin saakka toimi liikuntamuotona pääsääntöisesti vaunujen kanssa kävely, joskus satunnainen hölkkäily mutta huomattavasti epäsäännöllisemmin kuin nyt. Lokakuun puolivälissä aloitin kävelyn lisäksi kotitreenit Jillian Michaelsin dvd:iden parissa ja oli minulla jotain omia vatsa- ja käsisarjojakin joita tein. Ruokavalio läpi linjan oli joskus paremmalla tolalla ja joskus vähän heikommalla.

Miten tämä sitten poikkeaa nykyisestä? Se onkin hyvä kysymys. Ruokavaliopuolella suurin ero on ehkä viljojen käytössä sillä söin nykyistä satunnaisemmin viljatuotteita mutta sitten kun söin, olivat määrät jotain kuulantyöntäjänversioita. Enkä siis nykyiselläänkään kovin paljoa niitä käytä. Toinen ravintopuolen ero liittyy rasvoihin, joita en tuolloin juurikaan käyttänyt sillä kuten moneen kertaan kerrottu, kuulun itse siihen sukupoveen jolle on opetettu että laihduttaja karsii rasvat ruokavaliostaan pois, Olen tästä kuitenkin pikkuhiljaa oppinut (ja oppimassa) pois, eli pyrin lisäämään hyvien rasvojen käyttöä ruokavaliossani kaloreista huolimatta. Olen silti maltillinen. Herkkuhetkiä sattuu siinä missä ennenkin sillä vaikka minulla olisikin painonpudotusprojekti, eivät ne juhlapyhät ja syntymäpäivät maailmasta mihkään katoa.

Liikuntapuolella liikun vähemmän kuin tuolloin ja tähän on syynä ihan ajankäytölliset haasteet. Siinä missä parhaimmillaan liikuin  2,5h päivittäin, en enää voi kuin vain tästä haaveilla. Tuo kaksi ja puolituntinen sisälsi dvd-treenit sekä kaksi tunnin kävelylenkkiä vaunujen kanssa. Nykyiselläänhän kävelyn määrä on pienempi kun esikoinen ei vain viihdy kyydissä samalla tavalla ja saan olla onnellinen kun joskus se puolituntinenkin saadaan kunnialla käveltyä. satunnaisesi olen yrittänyt lisätä toisen vastaavan myös iltaulkoilun pariin mutta tässä onnistumisprosentti on melko pieni. Vaikka varsinaiset liikuntamäärät ehkä ovat pienempiä niin kuvittelen eläväni muutoin aktiivisempaa elämää monentunnin ulkoiluineni ja pihaleikkeineni. Ja saahan sitä olla kotonakin kokoajan leikkimässä, leikittämässä, imuroimassa ja siivoamassa leluja eli ei jää turhalle sohvalla makaamiselle aikaa.

Kaikenkaikkineen sitä siis luulisi että paino putoaisi reippaasti, varsinkin kun vielä imetän, vaan ei. En varsinaisesti stressaa painostani, enkä edes tästä projektista vaikka sekin toki taustalla varmasti jotain paineita ja ärtymystä luo, miksi muuten asiaa täällä vatvoisin. Omat stressinlähteeni ovat kuitenkin jossain ihan muuaalla kuin tässä projektissa ja nyt olenkin miettinyt voiko tällaisilla asioilla oikeasti olla niin suuri merkitys onnistumisen osalta? Olen kerran aikaisemminkin oman pitkän laihdutushistoriani aikana elänyt erään henkilökohtaisesti haastavan ajanjakson, jolloin mukamasti pudottelin painoani siinä kuitenkaan onnistumatta. Onko ajankohta siis täysin väärin ajoitettu? Vai antaako  painonputoamisen räjähtäminen vain odottaa itseään vielä jonkinaikaa, kuten kävi viimeksi? Liian tiukkapipoisestikaan en tahtoisi tätä projektia viedä läpi- varsinkin kun se pelkkä pienenvä vaakalukema ei ole ainoa asia, jota tavoittelen. Ja kuten sanottu, minä en koe tämänhetkistä elämääni projektin kannalta liikuntoineen ja ruokailuineen millään lailla epämiellyttäväksi; Syön hyvin ja hyvää ruokaa sekä liikun, koska tykkään siitä ja saan tästä itselleni energiaa. Lisätoiveena tietysti haluaisin että tämä näkyisi myös ulospäin.

Kuten sanottu, ovat nämä minun omat ajatukseni nykyään hieman sekavia ja jos joku jaksoi tämän loppuun asti lukea niin onnittelut 😉  Tässä ei ehkä ihan sitä punaista lankaa löytynyt mutta mikä ihme tässä siis nyt oikein mättää? Yleinen stressikö? Liian vähäinen liikunta? Syönkö kuitenkin ihan väärin? Vai enkö vain ole tarpeeksi kiinnostunut painonpudostuksesata kun en pompi vaa’alla kymmeniä kertoja päivässä kuten viimeksi (hieman kärjistettynä)? Varmaan oikeasti kaikki edellämainitut vaikuttavat ja jotta tämä ei nyt ihan mahdottomalta itkuvirreltä kuulosta niin täytyy kuitenkin muistaa että viimeiset kaksi viikkoa paino on pudonnut eli matka on alaspäin kuten kuuluukin. Ja olen tästä erittäin, erittäin tyytyväinen vaikken kuitenkaan jostain syystä vielä osaakaan siitä iloita tarpeeksi. Ehkä en usko vielä itsekään tarpeeksi omaan onnistumiseeni mutta josko se kuitenkin sitten tästä?

Moi,

Otsikko viittaa etäisesi Suurimpaan pudottajaan, jossa moni kilpailija huomaa että ensimmäisen viikon huippupudotuksen jälkeen, viikko kaksi on jotain ihan muuta. Vai olikohan se viikon kolme kirous..? No minulla itselläni tämä ainakin totetui kakkosviikon kirouksena eikä painoa juuri pudonnut. Vaakaluku siis 59,3kg, eli tulos -200g. Vaikka määrä ei päätähuimaava olekaan, olen silti tyytyväinen sillä tein kuitenkin työtä tuonkin tuloksen eteen.

Liikuin päivittäin, perjantaita lukuunottamatta, joka edusti viikon vapaapäivääni. Hölkkälenkille en tosin päässyt kertaakaan, aikataulukysymysten vuoksi mutta pyrin muutamana päivänä kävelemään hieman pidempiä matkoja. Sunnuntai-iltana sain myös kokeiluun jo ainakin viikon paketissa olleen uuden sykemittarin ja aloitin harjoitukset kuntotestillä. Oman kuntotasoni olin arvoinut keskiverroksi mutta testin tuloksena se onkin erinomainen. Jee! Kuntotesti suoritetaan siis kävelemällä 1600m matka mahdollisimman nopeasti. Kuntotaso arvioidaan käsittääkseni siis kuljetun matkan ja syketason mukaan.

Mitä kakkosviikon treeniohjelmaan puolestaan tulee niin tässä keskityttiin vatsalihaksiin. Erilaisia lankkuja ja lankusta tehtäviä liikkeitä on paljon. Viikko kaksi on selkeästi rankempi kuin ensimmäinen viikko ja muistankin että joskus ammoisina aikoina eräs lukija mainitsikin kyseisen ohjelman dvd:ltä suosikikseen. Vatsojen ohella lankuttaessa myös olat pääsevät töihin, itsellä nimittäin ainakin hartialinja tuppaa väsymään lankussa vähän liikaakin eli jos jollakulla on tähän loistava keino niin saa kertoa. Monta hyvää liikettä voisin jakaa mutta ehkä tämä kiteyttää viikon ohjelman parhaiten: Lankkujaakot (kuten minä tätä kutsun, plank jacks)  ja vuorikiipielijät (mountain climbers).  Ideana siis 2min sykkeenkohotus lankuttaen tehden näitä kahta liikettä peräkkäin aina 30sek ajan. Ja perään vielä minuutti ihan varsinaisia vatsoja, kun tässä niitä ei sitten ollut tarpeeksi.

lankkujaakoista

vuorikiipeilijöihin

Ruokavaliopuolella viikko kaksi sisälsi vähän enemmän hiilareita (kiitos puurokokeilujeni sekä löyhemmän leivänsyönnin) sekä siinä sivussa myös suolan ja sokerin (piilosellaisen) löyhempää käyttöä. Muutoin ruokavaliossa ei edellisviikkoon verraten suurempia muutoksia ole perjantaita lukuunottamatta. Perjantainen vapaapäivä ei suinkaan ollut se toinen tämän kuukauden sisään suunnitelluista fuskupäivistä vaikka siitä sellainen muodostuikin. Kävimme kyläilemässä isovanhempieni luona ja siinä vierähtikin koko päivä herkutteluineen.

Tälle viikolle on luvassa lauantaina erään pikkuherran 1-vuotispäivät, joka on siis se toinen kuukauden suunnitelluista herkkupäivistä. Tällä viikolla minun pitäisi päästä myös lenkkeilemään eli eiköhän oteta viikko kolme innolla vastaan ja katsota mitä tuleman pitää. Olen jotenkin taas niin hyvässä imussa tämän tekemisenmeiningin kanssa etten edes oikeastaan välitä siitä että olen kilopudotuksissa hieman tavoitteista jäljessä; Eteenpäin kuitenkin mennään ja kyllä se maaliviiva tulee vastaan jossain vaiheessa jokatapauksessa. Mukavaa viikonalkua!