Moikka,

Täällä edelleen flunssaisena, tosin sillä pienellä erotuksella että nyt apuun tuli myös antibioottikuuri. Koska en erityisemmin ole missään käynyt tai mitään tehnyt (siis edes ruokaa, olen vain aktiivisesti tyhjentänyt pakastinta viimeiset pari viikkoa) niin ehkäpä ”joudun” hieman miettimään kahden kokemani raskauden välisiä eroja liikunnallisuuden ja ruokavalion valossa. Luvassa jonkujn verran kuvamateriaalia vuosien varrelta. Osa ehkä uutta, osa saattaa olla jo nähtyä.

Ensimmäistä raskauttani edelsi ”itsestään tapahtunut” painonpudotus hurahdettuani tankotanssiin jokunen vuosi sitten. Uusi laji innosti liikkumaan useita kertoja viikossa ja samalla telkkarin edessä vietetty nyhjötysaika herkkuineen jäi vähemmälle. Tällöin olin ehkä aikuisikäni parhaassa kunnossa siihen saakka, ja raskauden jälkeisenä tavoitteena oli saavuttaa tämä lähtötaso vartalon suhteen.

Raskaus eteni ongelmitta ja tangolla kävin aktiivisesti noin puoliväliin saakka. Tämän jälkeen into alkoi hiipua ja käyntikerrat vähenivät kunnes loppuivat kokonaan noin kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa. Suurin syy oli tielle kasvanut vatsa ja se ettei uusia temppuja voinut enää opetella. Kuvittelin siirtyväni ryhmäliikuntatunneille ja kävelemään mutta jotenkin se kaikki vain jäi.

Kuten täällä varmasti on käynyt ilmi, olen liikkunut tällä kakkoskierroksella edellistä aktiivisemmin. Tämä kaikki ihan vain siksi että olen pystynyt ja olen halunnut. Harrastamani laji  (lähinnä kuntosali ja kävely) ovat mahdollistaneet liikkumisen ihan loppuun saakka kunhan vain pientä hienosäätöä on tehty. Ja jahka tästä flunssasta tokenen, paluu liikunnan pariin odottaa.

Ruokavaliossa on kuitenkin ollut raskauksien välillä se suurin ero vaikka yhtäläisyyksiäkin löytyy. Ensimmäisellä kerralla ruokavalio muuttui raskauden myötä melkoisesti kummallisten makumieltymysten vuoksi. Olin lisäksi huomattavasti höllempi herkuttelun ja muun turhuuden suhteen ja tämä varmaan näkyi lopputuloksessa. Painoa kertyi raskauden aikana hieman reilu 20-kiloa ja näitä kiloja pudoteltiin sitten oma aikansa pois.

Olen kuitenkin huomannut että näin loppuvaiheessa, olen taas alkanut suhtauta astetta rennommin herkutteluun ilman mitään sen suurempaa syytä. Johtuuko se siitä että periaatteessa mikään ei juuri nyt (välittömästi) näy missään suuntaan eikä toiseen? Vai siitä että tiedän että pian, kertyneitä kiloja karistaessa, minun tulee olla tiukempi itseni suhteen ja haluan tarjota sen mahdollisuuden itselle nyt? Vai siitä että tiukempi linja ei ole tämän enempää kuitenkaan vaikuttanut? En oikeasti osaa sanoa mistä tämä johtuu mutta näin vain on. Onneksi pääsääntöisesti ruokavalio koostuu edelleen fiksusti mutta mitään monen viikon herkkutaukoja ei ole sitten maaliskuun alun jälkeen näkynyt.

Se ero mikä kuitenkin on ollut koko ajan, ja on edelleen, on kiinnostukseni omaa (ja muutenkin urheilullista, tervettä) vartaloa kohtaan.En muista ainakaan näin olleen ensimmäisen raskauden aikana, jolloin kaikki laihdutukseen, terveyteen, liikuntaan tai muuhun vastaavaan keskittyvä julkaisu ei kiinnostanut pätkäkään. Nyt tilanne on toinen, vaikkakaan ei yhtään sen ajankohtaisempi. Ehkä tässä välissä on kuitenkin tapahtunut jotain pientä tuolla oman pään sisällä.

Oli niin tai näin, pudotettavaa tulee kuitenkin raskauden päätyttyä olemaan. Tulokkaasta on povailtu melko pienikokoista vaikka todellinen kokoarvio vielä puuttuukin. Painoa on tämän raskauden aikana tähän saakka kertynyt kokonaisuudessaan 10-12, tai jopa 15kiloa, riippuen tietysti mitä pitää varsinaisena lähtöarvona. Jokatapauksessa siis selkeästi vähemmän kuin edelliskerralla vaikka kuten todettu, pudotettavaa tulee silti olemaan jonkinverran. Jos taas tavoitellaan raskautta edeltävää kunto- ja kokoluokkaa, ovat tavoitteet melko korkealla mutta niinhän kuulukin olla. Ja kun tähän tavoitteeseen on päästy niin jatketaan seuraavaan, eli selkeästi atleettiseen vartaloon. Varmoin askelin, pienillä kestävillä muutoksilla mutta ennen sitä nautin loppuraskaudestani <3

Ei siis mikään kiire, mutta tuntuu kyllä uskomattomalta tässä vaiheessa että näihin vaatteisiin vielä joskus mahtuisi..

Moikka,

Olen sellainen ihmistyyppi että tykkään suunnitella asioita ennakkoon. Olen täälläkin jo hivenen väläytellyt tulevaisuuden (siis sitten joskus syksymmällä..) ajatuksiani niin treenin kuin muunkin suhteen mutta aika ennen sitä on vielä hivenen hämärän peitossa. Ehkä nyt on hyvä hetki hieman miettiä nykyhetkeä ja lähitulevaisuutta.

Vaikka välillä voisi toisin kuvitella, olen aikamoinen salinoviisi ja harjoittelua löytyy taustalta vain reilu vuosi (ja tästäkin puolet odottajana..). Olen kuitenkin kuntosalin löytänyt omaksi paikakseni ja aion siellä treenailla loppuun saakka siten kuin vain pystyn. Tähän pystymiseen vaikuttavat lähinnä kaksi asiaa: masu ja sen myötä oma jaksaminen sekä aikataulutuskysymys. Vielä työssä käydessä harjoituskerrat osuivat aina aamuun ennen työpäivää. Mies vei pojan päiväkotiin ja minä hain. Aktiivisena salikävijänä myös mieheni ajoitti treeninsä työajasta (vuorotyö) riippuen joko aamuihin pojan hoitoajan alettua tai iltaan. Tämä toimi meillä oikein hyvin.

Nythän tilanne on muuttunut siten että minun jäädessäni kotiin, myös poika jäi päivähoidosta pois. Lasten mukaanotto salille on ehdottomasti kielletty mutta tiettyinä kellonaikoina tarjotaan valvottua lastenhoitoapua ja tätä mahdollisuutta tulen hyödyntämään. Oman salikorttini tarjoaman liikuntamahdollisuuden (arkiaamu+viikonloppu) ja hoitoaikataulujen yhdistämisen vuoksi omat liikuntakertani putoavat maksimissaan kolmeen paitsi, jos miehelläni sattuu vapaapäivä jollekulle muulle, kuin näille kolmelle vakiotreenipäivälle.

Muumimamma taas vauhdissa

Ja tämä koskee vain aikaa ennen uuden tulokkaan syntymää (eli maksimissaan noin kuukautta). Hoitomahdollisuus tarjotaan 3kk iästä alkaen, joten jollen ole halukas vaihtamaan salijäsenyyden tyyppiäni, jää saliharrastus pakolliselle tauolle ainakin syyskuuhun saakka. Toki mieheni isyysvapaiden aikaan mahdollisuus treeniin olisi jälleen olemassa mutta muutaman viikon vuoksi tuskin tulen korttia pitämään vaan tauotan treenini hetkellisesti. Onneksi myös salijäsenyys tätä mahdollisuutta tukee eikä jäsenyyttä tarvitse tauon takia irtisanoa.

En äskeisessä huomioinut lainkaan sitä seikkaa että kovin rankaa harjoittelua ei edes suositella synnytyksen jälkeen. Sen sijaan se mitä suositellaan on reipas kävely ja muu kevyempi harjoittelu, joka sopinee minulle paremmin kuin hyvin. Kesällä on mukava olla ulkona ja lapsetkin saavat samalla seuraa. Ja kunnon kasvaessa olen ajatellut jälleen aloittaa juoksemisen ja tavoitella loppukesästä/alkusyksystä, uskallanko edes sanoa ääneen, kympin lenkkiä. Lisäksi lihaskuntokaipuuseen ja muutoinkin vaihtelunhaluun olen miettinyt mielessäni kaikenlaista pientä ja kivaa, jota ulkona voi toteuttaa: Lihaskuntoa esim. puistonpenkkiä hyödyntäen, mäkijuoksut intervalleihin ja eräs tehokas rappustreeni oli yhdessä lehdessäkin – onhan näitä mahdollisuuksia kun vain käyttää mielikuvitusta.

Tämä kaikki tietysti vaatii onnistuakseen sen että lapset ovat yhteistyöhalukkaita ja kesä aurinkoinen ja lämmin. Mutta sehän nyt on oikeastaan ihan itsestäänselvyys 😉 Vaikka yhden uhmaikäisen ja pienen ihmisenalun kanssa liikkuminen onkin varmasti haastavampaa, en usko sen olevan missään nimessä mahdotonta. Niin moni on jo tehnyt tämän ennen minua, joten varmasti pystyn minäkin.