Kuten otsikosta voi päätellä, vietän aikaani tällä hetkellä omaehtoisessa kotikaranteenissa. Palasin aiemmin tällä viikolla mummoni luota Skotlannista ja siitä hetkestä starttasi omaehtoinen kotikaranteeni.

Muuttoapuna Skotlannissa -Kotikaranteenissa Suomessa

Pitkien pohdintojen jälkeen, päädyin auttamaan iäkästä isoäitiäni, vaikka se samalla tarkoitti matkustamista koronariskimaahan. Mummoni, joka vietti koronatilanteen vuoksi koko keväänsä Suomessa, sai kesän aikana Skotlannin asuntonsa myytyä. Asunnon luovutuspäivästä sovittiin sopivan pitkälle mutta vallitsevan epidemiatilanteen vuoksi tuo päivämäärä tuntui kuitenkin tulevan liian nopeasti vastaan. Läheisistä sukulaisista ja tuttavista minä olin ainoa, jolla apuunlähtömahdollisuus oli. Niinpä eräänä torstai-iltapäivänä, muutamien asioiden varmistuttua, varasin lennot ja jo perjantaina olin matkalla. Enpä olekaan ennen tällaisella vauhdilla reissuun lähtenyt ja perille päästyäni olinkin alkuun aivan pihalla esimerkiksi vasemmanpuoleisen liikenteen sekä skottiaksentin kanssa.

Viisiöisen reissun aikana täytettiin useita kymmeniä pahvilaatikoita, ajettiin turhaa tavaraa sekä kaatopaikalle kuin hyväntekeväisyyteenkin että myytiin isoja huonekaluja paikallisella facebook-kirppiksellä. Voitte vain kuvitella, miten paljon tavaraa löytyy yli 40 asumisvuoden jälkeen kaksikerroksisesta kolmen makuuhuoneen asunnosta. Paljon. Päivät sujuivatkin työntäyteisesti eikä muutamaa pakollista asioidenhoitoreissua sekä ruokakaupassakäyntiä lukuunottamatta ulkomaailmaa tullut nähtyä.

Koronatilanne muualla – Näin voisi olla myös meillä

Nuo muutamat kerrat kuitenkin näyttivät sen, millainen todellisuus meilläkin täällä Suomessa voisi vallitsevasta koronatilanteesta johtuen olla tai tulla, jos asioihin ei puututa. Ruokakauppoihin ja useisiin muihin tiloihin joutui lähes aina jonottamaan, sillä asiakasmääriä oli rajattu pieneksi turvavälien varmistamiseksi. Siellä missä mahdollista, sisäänmeno ja ulosmenoreitit oli eriytetty selkeästi toisistaan. Käsidesiä oli kaikkialla ja osassa paikoista oli myymälähenkilökuntaa vahtimassa että asiakkaat sitä myös käyttävät. Lisäksi kasvomaskien käyttö julkisilla paikoilla oli pakollista ja turvaväleistä pidettiin huoli. Jostain syystä useassa paikassa oli kielletty myös autolla oikealle kääntyminen, mikä oletettavasti liittyy paitsi mahdolliseen liikenteen tukkimiseen myös jollain tavalla noihin kulkuväyliin sisään-ulosajojen kanssa. Lisäksi tiedän että rajoituksia on myös sensuhteen että montako henkilö saa tavata toisiaan sisätiloissa yhtäaikaisesti jne. Ja nämä ovat kaikki heinäkuun aikana tulleita höllennyksiä rajoitteisiin, mitkä ovat olleet todella tiukat kevään ja alkukesän aikana. Esimerkiksi kampaamot ovat vasta heinäkuun puolivälin jälkeen saaneet avata ovensa, kuten myös muut ei-välttämättömät kaupat ja liikkeet. Puhumattakaan siitä, kuinka paljon ihmisten liikkumisvapautta jouduttiin rajoittamaan.

omaehtoisessa Kotikaranteenissa 14vrk

Nyt olen kuitenkin omaehtoisessa kotikaranteenissa ja katson Suomen tilannetta ikkunoiden läpi. Kuuntelen nurinaa siitä, että maskeja suositellaan käytettäväksi esimerkiksi julkisissa liikennevälineissä tai kaupoissa. Maskien käyttö on pieni teko sen hyväksi, että yhteiskuntaa pysyy auki ja toimivana. Tämä on pieni teko sen hyväksi, että pystymme suojelemaan tuttua tai tuntematonta virukselta.  Meistä jokainen on samassa tilanteessa, ei pahenneta sitä entisestään.

Jos oma maski on vielä hankkimatta, niin kertakäyttöisten lisäksi on myös saatavilla laaja määrä uudelleen käytettäviä kangasmaskeja ja blogikollega Roosa Blom on niistä tehnyt kattavan listauksen.

Miten sinä toimisit tilanteessa, missä apuasi pyytää 84-vuotias eläkeläinen. Auttaisit varmasti, jos se vain olisi mahdollista – niinhän kuka tahansa tekisi. Erityisesti jos kyseessä olisi oma isoäitisi.

Vaan entä, kun auttamisen edellytykseksi sinun tulisi matkustaa maahan mistä paluu edellyttää omaehtoista karanteenia 14vrk ajan vallitsevan koronatilanteen vuoksi. Lähtisitkö silti auttamaan?

Koronapelko nostaa päätään

Koronpelko nostaa taas päätään. Vaikka virus on viime keväästä asti ollut läsnä, on kesäksi höllentyneet rajoitustoimenpiteet saaneet tartuntamäärät taas pitkän ajan jälkeen kasvuun Suomessa ja erityisesti maailmalla. Tämän lisäksi on myös maita, missä tilanne on ollut koko ajan vakava ja tartunta- sekä kuolemantapaukset korkealla. Tämä kaikki on lisännyt rajoitustoimenpiteiden tiukentamista taas myös suomessa sekä pelkoa toisesta aallosta ja yhteiskunnan uudelleensulkeutumisesta.

Koronapelko on aiheellinen

Koronapelko on aiheellinen, sillä taloudelliset vaikutukset olisivat valtavat yhteiskunnan joutuessa sulkeutumaan uudestaan. Kukaan tuskin toivoo joutuvansa työttömäksi tai lomautetuksi kun paikkoja jouduttaisiin pahimmassa tilanteessa sulkemaan kevään tavoin uudestaan. Kukaan tuskin toivoo myöskään koronakuolemia tai pelkoa läheistensä puolesta koronan vuoksi yhtään enempää. Vaikka tartuntoja on myös Suomessa ja suomalainen voi levittää jo keväällä olemassa ollutta kantaa, on suurempi riski tartuntaan ulkomailla. Kansalaisia kehotetaan pysymään kotona, vaikka osasta maita karanteenisuosituksesta onkin luovuttu. Lisäksi vapaa-ajan matkustus moneen maahan on mahdollistettu, vaikka palatessa suositellaan omaehtoista karanteenia kohdemaan vallitsevan koronatilanteen vuoksi.

Ethän matkusta jos ei ole pakko

Vaikka matkustaminen siis sallitaan, vallitsee yleinen suositus jättää matkusteleminen tuonnemmaksi yhä edelleen. Keskusteluja sivusta seuranneena, niin mediassa kuin ihan katukuvassa, tuntuu että he jotka matkustavat, kokevat suunnattoman joukkolynkkauksen muiden kansalaisten toimesta. Varsinkin anonyymit kommentit ovat välillä todella hurjaa luettavaa, jos ja kun joku on erehtynyt matkustamaan kotimaan rajojen ulkopuolelle. Ihmisiä haukutaan itsekkäiksi ja välinpitämättömiksi kun eivät kanna korttansa kekoon yhteisen hyvän puolesta.

Lue myös Monnan juttu aiheesta.

Alkuperäiseen kysymykseen palatakseni valitsisitko siis avunannon lähimmäisenrakkaudesta vai jättäisit auttamatta mahdollisesti isomman yhteisen hyvän edessä?

Tilanne on todellinen ja minä olen päätökseni tehnyt. Mutta kummin sinä päättäisit ja mahdollisesti miksi? Uskaltaisitko auttaa lähimmäistäsi vaikka koronapelko saisi yhteiskunnan kääntymään sinua vastaan?