Missä mennään tänään
Moikka,
Kahden päivän hiljaiselon jälkeen ei oikein tiedä miten päin aloittaa kirjoittaminen. Pää on mukamasti niin täynnä kaikkia ajatuksia muttei kuitenkaan sitten yhtään mitään. Ja kuten niin usein ennenkin, tuntuvat ne vähätkin ajatukset katoavan jonnekin siltä istumalta kun koneen ääreen istun. Olin ikäänkuin luvannut itselleni etten taas mainitsisi tuota BC:n valmennusta vaan tässä se jo tuli mainittua 😉 Aiheesta on vain tällä hetkellä niin tavattoman helppo kirjoittaa, sillä se kuitenkin on iso osa tämän hetkistä elämääni. Ruokavalioni koostuu ohjelman mukaisesta ohjeistuksesta; Ruokarytmini koostuu ohjeen mukaisesta ohjeistuksesta; Liikuntani koostuvat ohjeen mukaisesta ohjeistuksesta eli kauhean paljon ei jää ulkopuolelle.
Elän tällä hetkellä melko ”kurinalaisesti” eli uskon sen, mitä minulle sanotaan ja teen sen mitä käsketään. Paitsi että esimerkiksi eilen kävin suppailemassa, joka ei siis kuulu viikottaisiin treeniohjeistuksiin. Erityisesti ohjeenmukaista liikuntaa ei ole kielletty ylittämään mutta siihen ei suinkaan kannusteta. Päinvastoin, lepopäivien tärkeyttä on korostettu ja vaikka minä olen luvannut nöyrästi ohjeita noudattaa niin heti toisella viikolla lipsuin. Kävin siis kiertämässä Seurasaaren ja jossain välissä oli melkoinen vastatuuli ja sai jopa meloa ihan tosissaan.
Ruokavalion suhteen olen sensijaan ollut tiukka ja itseasiasiassa eilen illalla mietinkin ennen nukkumaanmenoa kuina tavattoman helppoa tämä onkaan ollut. Kyllä, minua vaivasi ensimmäisellä viikolla nälkä ja tällä viikolla jostain syystä rahka sekä muutama muu ruoka-aine ovat suorastaan ällöttäneet minua mutta päällimmäiset ajatukseni ovat ehdottomasti positiivisia. Ruokavaliota on helppo noudattaa ja makuvaihteohtoja on paljon.
En oikeastaan edes koe olevani minkäänlaisella dieetillä/kuurilla vaikka tämä sellainen onkin. Olen joskus aikoinani kirjoittanut ehkä hivenen kärkkäästikin kaikista tällaisista valmennuksista, sekä muistuttanut että kaikessa hienoudessaan ne kuitenkin ovat kuureja, jonkinmoisia tehostettuja ajanjaksoja jolloin siirrytään pois omalta mukavuusalueelta ja noudatetaan päättömästi ohjeita. Tiedän jo nyt etten itse tule kaikkea tämän kuurin aikana käytössä olevaa ohjetta noudattamaan loppuelämässäni mutta suurinta osaa varmasti kyllä, joko ihan sellaisenaan tai hieman sovellettuna. Osa on toki tuttuja asioita jo entuudestaan mutta ne ovat kaivanneet hieman muistutusta ja on ollut ihan erityisen supermahtavaa huomata pystyvänsä sittenkin elämään ilman napostelua ja/tai herkuttelua. Eikä tämä nyt niin pahalta näytä..
Joku saattaa tässä vaiheessa ihmetellä että miksi teen muutoksia, joita en aio noudattaa loppuelämääni varsinkin kun haluan puhua itse pyysvien muutosten puolesta. Muutoshan ei tuota koskaan pysyvää tulosta, jollei se muutos itssessäänkin ole pysyvä. Edellinen lause on ehkä sellainen, joka jokaisen on tärkeä oikeasti ymmärtää ja sisäistää. Silti, niin ristiriitaista kuin se onkin, haluan nähdä mitä tämä valmennusjakso voi saada aikaan. En halua kymmenen valmennusviikon jälkeen miettiä etttä mitä olisi tapahtunut jos olisinkin toiminut niin ja näin. Isossa kuvassahan mikään ei ole muuttunut normaaliin nähden; syön ja liikun vaikkakin vain ehkä hieman kurinalaisemmin ja omat aivot narikkaan jättäen. Jollekulle toiselle tämä valmennusjakso saattaa opettaa paljon uutta ja toiselle taas muistuttaa hyvistä, toimivista tavoista. Siispä, mielenkiinnosta, uusia asioita oppien ja vanhoja kerraten, seurataan mihin ammattilaisten valvovan silmän alla voidaan päästä.
En ole ikinä harkinnut vastaavan ohjelmaan osallistumista. Mutta pikkaisen rupesi mieli tekemään. Mitähän sitä saisikaan kurin alla itsestään irti? 🙂 Mielenkiinnolla seuraan, kun teet sen mun puolesta 😀
Toivotaan että saan jonkun vaikka innostumaan tästä (sillä oletuksella toki että tuolsta syntyy!)