Vähemmän puhetta, enemmän tekoja
Moi,
Monessa (laihdutus)oppaassa kerotaan että omasta muutosprojektistaan kannattaa kertoa mahdollisimman suurelle yleisölle. Tämän tarkoitus on luoda positiivista painetta projektille ja myönnän että tässä vinkissä on ideaa. Ihan viimeaikoina tosin minusta on tuntunut enemmän siltä että mitä uhoavammalla tuulella projektini suhteen olen, sitä nurinkurisemmaksi koko touhu menee. Otetaan esimerkiksi viime viikko, jolloin päätin vakaasti että nyt on aika tehdä jotain. Ja minähän tein ja kiinnitin valtavasti huomiota ruokavaliooni. Kiinnitin itseasiassa niin paljon että tarkoituksena oli kuvata jokainen viikon ruoka-annos siinä kuitenkaan onnistumatta. Koska viime viikolle osui myös jalan operointi ja sitä seuraava treenikielto niin mikä jottei ruokavaliota voi sitten kerralla keventääkin oikein urakalla. Kevensin ehkä vähän liikaa sillä viikonlopun koittaessa alkuviikkona tutuksi tullut tiukka kuri oli tipotiessään.
Mutta koska jokaisella pilvellä on se oma hopeareunuksensa niin näin on myös viime viikon ruokailuissa. Vaikka viikonlopulle höllättiinkin vähän reilummalla kädellä tehtiin se paremmin valinnoin; Leivoin keksejä proteiinijauheesta; Leivoin pizzaa vinkkaamallanne maitorahkapohjalla (ja voin sanoa että se oli hyvää!!) Ja mikä parasta tajusin etten ole ostanut karkkia sitten, öö, ainakaan viime joulukuun. Karkki, tuo pahamaineinen ystäväni, on tehnyt itsekseen katoamistempun ja ”lupaukseni” (enemmin ilmoille heitety vitsi) siitä että karkkirahat tuhaan P&S:n herkkuihin (punnitse&säästä), on siis pitänyt paikkansa, Kyllä, minä tiedän että kuivatuissa hedelmissä on usein lisänä sokeria ja tiedän että valkosuklaalla kuorrutettu pähkinä on kaukana terveellisestä mutta aina, siis AINA se on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin liivate-lisäainehirviö, jonka ostaisin Filmtownista.
Jalkaoperaation vuoksi varsinainen hikiliikunta on pannassa eikä jalassa päivittäin puristava ja hiostava tukisukkakaan houkuta lähtemään salille edes käsitreeneihin. Kävely sensijaan on suotavaa ja liikkeellä olo noin yleensäkin. Varsinaisia kävelylenkkejä ei ole tullut tehtyä juurikaan vaikka kävelyä muutoin kyllä. Myös lankkuhaaste etenee tuskaisesti ja viimeviikkoisen operointipäivän vuoksi olen nyt päivässä 22. Edessä on siis ensimmäinen 3 minuuttinen, jota oikeasti odotan jo kauhulla. vielä enemmän kauhulla odotan jo ylihuomenna olevaa 3,5 minuuttista.. Oikeasti, minusta jo tuo 2,5min on ollut rankka!
Vähän erilaisesta viiikosta huolimatta, tai ehkä nimenomaan sen ansiosta, vaaka näytti aamulla lukemaa 55,8kg (-1,2kg). Haluaisin hehkuttaa hyvää pudotusta mutta suurimmaksi osaksi tiedän tuon olevan salitreeninpoisjäännin vuoksi kadonnutta nestettä vaikka toki toivonkin (ja uskon) siinä olevan myös vähän sitä itseään.
Tälle viikolle en aio sen enempää huudella suurista tavoitteista tai ajatuksista. Liikuntakielto on ja pysyy, lankkuhaaste jatkuu ja ruokavaliopuolella selvitellään kultaista keskitietä niin tyytyväisen vatsan kuin mielenkin kannalta. Tyytväisellä mielellä tarkoitan sitä että ruoan pitää maistua sellaiselle että siitä nauttii niin järjellä kuin tunteella. Tyytväinen vatsa taas viittaa sopivaan kylläisyyteen ja minun kohdallani myös tarkempaa tutkimista sopimattomien ruoka-aineiden selvittämiseksi. Josko tällä saisi aikaan enemmän niitä tekoja.
Joo siis 2,5min on rankka!!! Kaksi kertaa olen onnistunut. Kolmea min en saanut tänään, yritin aamupäivällä ja salitreenin jälkeen…
Huomenna uusi yritys!
Hyvän näköiset kädet 😉
Kiitos Kaisu! Ajattelin jo olevani täysin rapakuntoinen mutta kaltaisesi salihirmun komppaava kommentti rauhoitti mieltä 🙂
Pakko kompata Kaisua: noi sun kädet näyttää tosi hyvältä! Kuten toi pitsa 🙂 Laitatko vielä reseptin tolle pohjalle vai onko se jo jossain vilahtanu ja multa menny vaanihan ohi…
Kiitos 🙂 En tainnut pizzapohjan ohjetta julkaistakaan kuin Facebookissa mutta käytin tätä: http://fast.emedia.fi/?mid=518&a=show&id=196
Minua ärsyttää muille esim. ruokavaliosta kertominen siksi, että joutuu niin perustelmaan, että MIKSI ?!?! Miksi ”kituutan” ”dieetillä”, kun olen jo valmiiksi niin hoikka 😀 (ja samassa lauseessa tuputetaan pullaa) Siis enemmän joutuu perustelemaan tutuille esim.työkavereille eikä niinkään perheen jäsenille, onneks 🙂 siksi oon nytkin hipihiljaa ja minulla tämä toimii 😉
Parempi taitaisi vain minunkin olla ja yllättää sitten kaikki lopputulemalla 😉