Katukuvassa näkyy tällä hetkellä vahvasti mainoskampanja sosiaalisen median aiheuttamista paineista.  Kampanjan tutkimuksen mukaan jopa 51% kokee alemmuuden tunnetta omasta elämästään muiden some-elämään verrattuna. Kyselyyn ovat vastanneet 15-25 -vuotiaat nuoret ja nuoret aikuiset. Samankaltaisia tuntemuksia ja tuloksia  esiintyi myös Tyttö sinä olet vahva- bloggaaja Minnan pienemmässä kyselyssä, missä Minna kysyi että ahdistaako some.

Vastasin kyllä

Minä itse olen yksi niistä, jotka Minnan kyselyyn vastasivat somen aiheuttavan ahdistusta. Ei tietenkään aina mutta joskus. Esimerkiksi nyt, kun olen ollut taas viikon kirjoittamatta niin takaraivossa on useasti jyskyttänyt ajatus siitä kuinka jotain pitäisi jo julkaista. Yhtälailla jos on päivänkin julkaisematta kuvaa Instagramiin, on se somemaailmassa (ja erityisesti instan algoritmissä) pieni iäisyys. Kuviahan pitäisi julkaista yhden sijaan mieluummin useita päivän aikana ja siihen päälle vielä stooreja. Näin somemaailmassa pitäisi toimia.

Itse en niinkään ahdistu täydellisen kauniista sisutuksesta, ruoka-asetelmista tai aina täydellisen harmonisista kuvakokonaisuuksista. En enää, tällekin on nimittäin ollut aikansa. Paras päätös mitä aikanaan olen tehnyt, on ollut olla pyrkimättä täydellisyyteen. Vaikka ei heti uskoisi, olen ollut aina luonteeltani perfektionisti suorittaja. Lopetin aikanaan yleisurheilunkin, kultavoittoon, vain siksi että pelkäsin etten enää seuraavalla kerralla voittaisi. Tällä luonteenpiirteellä voisin siis helposti ahdistua muiden täydellisen harmoniselta vaikuttavasta somemaailmasta, mutta en onneksi kovin usein niin tee.

Kurkkaa muuten asiaan liittyen noin vuoden takainen postaukseni  Kun tavallinen ei riitä. 

Somen paineet ovat todelliset vaikka some ei olisi

Täydellisen kuvasommittelman sijaan ahdistun tosiaan siitä ajatuksesta kuinka paljon sosiaaliselle medialle pitäisi antaa aikaa. Paitsi että pitäisi itse aktiivisesti olla esillä omissa kanavissaan, tulisi olla vuorovaikutuksessa muiden käyttäjien kanssa. Aika on tällä hetkellä muutoinkin kortilla enkä halua somen olevan pois muusta elämästä, etenkään perheeltäni ja läheisiltäni. Pyrinkin siihen etten istuisi koneella tai puhelimella silloin, kun muu perhe kaipaa minua.Ihan aina se ei onnistu niin hyvin kuin haluaisin ja ihailen oikeasti niitä vanhempia jotka tähän pystyvät. Ja samalla ihmettelen miten he sen tekevät kun itsellä ei tunnu usein olevan edes mahdollisuutta.

Lue myös aiemmat ajatukseni siitä kun oma paras ei enää tunnu riittävältä. 

Vaikka itse someahdistun ehkä hieman toisella tapaa kuin joku muu, on siellä taustalla sama vaikuttava tekijä: oma riittämättömyyden tunne muihin verrattuna. Tämä siitäkin huolimatta että yhä useampi tietää että se yksi kuva ei välttämättä edes ole täyttä totta. Tavallisetkin käyttäjät retusoivat kuviaan, kevyemmin tai vahvemmin ja poistavat tarvittaessa vaikka muut turistit pois kuvista luoden epätodellisen illuusion. Ulkonköretusoinneista puhumattakaan. Somen paineet ovat todelliset vaikka some itsessään ei sitä välttämättä ole. Jos et ole jo nähnyt, katsothan myös kampanjaan liittyvän Pyhimyksen videon Valo Pimeän niin tiedät mistä kirjoitan.

Herättääkö Pyhimyksen kappale tai video ajatuksia? Onko some koskaan aiheuttanut sinulle ahdistusta?

Sunnuntaisin saa herätä hitaasti; Nauttia rauhallisesta aamusta perhepedissä lasten kömmittyä kainaloon. Sunnuntaisin saa käpertyä viltin alle, nauttia kupin lämmintä teetä  ja katsoa lempielokuvia telkkarista. Ihan yhtälailla samoja asioita voi toki tehdä minätahansa muunakin viikonpäivänä, mutta sunnuntaissa vallitsee se tietty maagisen rauhallinen sunnuntaifiilis.

Sunnuntai on myös hyvä päivä viettää aikaa perheen parissa. Juttelin eilen Vaikuttajamedian 1-vuotisjuhlissa eräästä ulkomailta Suomeen muuttaneesta perheestä. Tällä perheellä, kuten lukuisilla muilla kanssakansalaisilla, oli ollut tapana viettää sunnuntait perheen kesken yhdessä harrastaen, sukulaisilla kyläillen ja ravintolaruoasta rauhassa nauttien.Suomessa heille oli ollut pienoinen järkytys kuinka moni paikka on suljettu sunnuntaisin. Ehkä näin on siis edelleen vaikka itsestä tuntuu että sunnuntait ovat useassa paikassa nykyään päivä siinä missä muutkin. Toisin kuin vielä joitakin vuosia sitten; Silloin ei sunnuntaisin kyllä ollut auki mikään paikka.

Toki laajennetut sunnuntaiaukioloajat tarkoittavat myös samalla myös yhä useammalle sitä että kyseessä on työpäivä. Näin on myös itselläni tänä sunnuntaina. Se ei silti tarkoita etteikö sunnuntaissa olisi jotain erityistä sunnutaifiilistä.  Rauhaisaa sunnuntainjatkoa ja mitä parhainta isänpäivää kaikille iseille, iso-isille, isäpuolille ja muille isähahmoille!

ps. kurkkaa ihmeessä tekstini ja lookkini tasan kuuden vuoden takaa