Muistan kun ensimmäistä kertaa pääsin astumaan veden alle ja valtava hai ui suoraan ylitseni. Se oli jännittävän hieno tunne ja vielä yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin muistelen tuota hetkeä. Muistot elävät mielessämme pitkään ja minusta on ihanaa pystyä mahdollistamaan mukavien muistojen rakentaminen myös lapsilleni. Lasten matkassa ollaan tällä kertaa tutustuttu Helsingin Sea Lifeen, mikä tarjoaa pienille,  ja vähän isommillekin, paitsi elämyksiä myös opettavaisia hetkiä.

Mikä ihmeen Sea Life

Sea Life Helsinki tutustuttaa nimensä mukaisesti vierailijat merten ja vesistöjen ihmeelliseen maailmaan aina vuokkokala Nemosta Mahtaviin Haihin, mistä viimeisimmät ovat vaihtuvan näyttelyn pääosassa tämän kuun loppuun saakka. Hait toki tarjoavat jännittäviä elämyksiä pienille myös jatkossa sillä yksi pitkäaikaisimpia asukkaita on herttaisesti nimetty Mussukka-hai, joka yhdessä ystäviensä kanssa asustaa alueen suurimmassa altaassa.

Kulkureitti Sea Life Helsingissä on täysin esteetön, joskin ruuhka-aikaan käytävät saattavat rattailla tai pyörätuolissa tuntua ahtailta. Kulkureitti ohjaa katsojan läpi eri altaiden kautta aina Amazonin sademetsästä kotosuomalaiseen merimaisemaan. Matkan aikana saa katsoa, koskea ja kokea sekä tietysti myös oppia. Lisäksi perheen pienimmille (tai miksei meille aikuisillekin) on tarjolla myös pienimuotoinen tehtäväpaketti, mikä aktivoi tutustumaan altaisiin ja niiden asukkaisiin tavanomaista tarkemmin. Lajien lisäksi on mahdollisuus oppia muun muassa ekologisuudesta ja vastuullisesta kalastamisesta. Tiedätkö esimerkiksi sinä kumpi kalastustapa on vastuullisempi: verkko vai onki?

Vierailun kohokohdat

Olemme käyneet perheen kanssa Sea Lifessa useampaankin otteeseen vuosien varrella ja jokaisella kerralla huomannut uutta. Lapsillekin jokainen kerta on ollut erillinen elämys, mistä matkaan on jäänyt mukavia., erilaisia, muistoja. Lapsilta kysyttäessä tällä kertaa kohokohdaksi nousivat Paavo Pesusienestä tuttujen hahmojen, kuten meritähti ja pallokala, bongaaminen eri altaista (7-vuotias); merisiilin silittäminen (5-vuotias) ja vauvakalat (3-vuotias). Minulle itselleni mieleenpainuvin asia taisi tällä kertaa olla hain alkion kasvun ihmetteleminen munakotelossaan; miten jostain niin pienestä voi tulla jotain niin suurta? Koskaan ennen ole tällaista nähnyt ja tuskin koskaan tulen enää näkemäänkään.

Mieleeni jäi myös tämä pieni kohtaus aivan sisääntulon alkumetreiltä:

“Katso äiti, kultakala” kuului kun lapset innoissaan juoksivat kohti kultaisena kimaltavia suomuja. “Eivät nuo ole kultakaloja” sanoi äiti “vaan piraijjia”. Ja samalla hetkellä kaikki kolme lasta astuivat ainakin metrin verran kauemmas altaasta. Yhdessä sitten mietimme miksi piraijjilla on niin kaniisti kiiltävät suomut, missä ne asuvat ja miten ne elävät. Pohdintojen tueksi onneksi tarjolla oli myös faktaa, kuten jokaisen altaan ja lajin kohdalla on.’

Kultakalaksi luutu Piraija

Nämä, ohikiitävät yhteiset hetket lasten kanssa ovat parhautta. Yhdessä oivaltaminen, oppiminen ja tekeminen niin arjessa kuin tämänkaltaisilla elämysretkilläkin. Aikaisemmin lasten matkassa on käyty muunmuassa metsäretkellä Sipoonkorvessa, Suomenlinnassa sekä Luonnontieteellisessä museossa.

Olen muutamassakin eri blogissa törmännyt tällaiseen TB-tarinointiin, missä jo pidempään blogia pitäneet vaikuttajat nostavat esiin vanhempaa kuvamateriaalia samalta vuodenajalta. Minusta niitä on ollut todella hauska seurata ja siksi päätin toteuttaa myös oman versioni tästä.  Oletko sinä ollut matkassani jo niin pitkään että muistat nämä kuvat ja ajat?

Maaliskuu 2012

Olin juuri aloittanut saliharrastuksen palattuani ensimmäiseltä äitiyslomaltani takaisin työelämän pariin. Alla olevat keskivartalon paljastavat pukkarikuvat olivat aika yleisiä tuohon aikaan kohdallani. Edellisvuonna oli pudotettu melkoisesti painoa ja vuosi 2012 oli tarkoitus muovata vartaloa sporttisempaan suuntaan.

Maaliskuu 2013

Odotin perheemme toista lasta ja vatsani oli maaliskuussa jo melkoisen muhkea. Tuohon aikaan kirjoitin paljon raskaudenaikaisista treeneistäni sekä seurasin kuukausittain pyöristyvää vatsaaani kuvin samaan tapaan kuin olin aiemmin seurannut painoni putoamista. Tämä(kin) raskaus oli ihana ja koin olevani sen aikana täynnä energiaa.

Maaliskuu 2014

Salitreeniä ja keväänodotusta: Sitä näytti olevan tarjolla maaliskuussa 2014. Treenasin tuohon aikaan sellaisella ohjelmalla, mikä aina toisinaan mielessäni edelleen kutkuttaa. Kyseessä oli Fit-lehdestä  (1-2/2012) aikanaan löytynyt helmi. Ohje lupasi kovemman kunnon kolmessa kuukaudessa ja sitä kyllä myös sain. Keväällä tein myös lasten kanssa ensimmäisen pidemmän reissun (kuukausi) Skotlantiin. Myöhemmin tein samanlaisen reissun kolmen lapsen kanssa.

Maaliskuu 2015

Neljä vuotta sitten tavoiteltiin kesäkuntoa. Olin talven aikana erään valmennuksen jälkeen onnistunut kerryttämään itselleni kymmenen lisäkiloa ja työt niiden karistamiseksi oli aloitettu. Tässä vaiheessa joitakin kiloja oli jo karistettu. erään toisen valmennuksen avustusella. Kesän aikana sainkin sitten tietää että vatsa kasvaisi jälleen kun plussasin kolmannen kerran. Raskauteni pidin kuitenkin blogin puolella piilossa todella pitkälle ja paljastin tulevan vasta lokakuun lopulla, eli noin neljä kuukautta ennen laskettua aikaa.

Maaliskuu 2016

Kolme vuotta sitten syntyi kuopuksemme ja vauva-aika täyttikin arjen aika vahvasti. Kolmen pientä lasta ja kevät  – enempää ei oikein olisi tuohon aikaan voinut toivoa. Nautin tuosta vauva-arjesta ihan täysillä yhdessä isompien lasten kanssa. Tällöin myös ensimmäistä kertaa aloin kirjoittamaan enemmän myös perhe-elämästäni ja lapset alkoivat näkyä blogin teksteissä yhä useammin. Harkitsin jopa vakavasti perhebloggaajaksi vaihtamista mutta kuten huomaa, se kivi jäi kääntämättä,

Maaliskuu 2017

Olin aloittanut salitreenit tauon jälkeen ja elin jonkinlaista treenieforian aikaa. Minusta on vaikea kuvitella että tästä kuvasta on jo kaksi vuotta – vastahan minä sen otin. Töihin en ollut vielä palannut ja salitreenit olivat ihan puhtaasti sitä kuuluisaa omaa aikaa. Vuosi kotona lasten kanssa oli selkeästi tehnyt ihmeitä hauikselle 😉

Maaliskuu 2018 ja 2019

Viime vuonna pidin poikkeuksellisesti pidempää taukoa kirjoittamisesta. Tauko oli alkanut jo marraskuusta 2017 ja vaikka ensimmäiset haparat paluuaskeleet otinkin huhtikuun 2018 aikana, ei tekstejä kovin montaa ennen Vaikuttajamediaan siirtymistä syntynyt.

Mielenkiintoista käydä läpi viimeiset seitsemän vuotta kuvien kautta varsinkin kun itse muistaa nuo kuvahetket todella hyvin. Samalla kantavalla voimalla mennään edelleen eli hyvinvointi ja perhe edellä.  Muistitko sinä jonkin näistä kuvista ennen tätä postausta?