Toisen adventtisunnuntain kunniaksi haluan jakaa kanssanne joulumieltä. Oma joulumakukauteni alkoi jo reippaasti marraskuun puolella ja olisinko ensimmäiset glögit keitellyt jopa jo ennen lokakuun loppua. Siitä saakka olen siis satunnaisesti nauttinut joulun makuja niin erilaisten juomien, smoothieiden kuin muidenkin herkkujen parissa. Tänään on tarjolla piparkakkuinen tuorepuuro.

Joulun makuja

Jouluun yhdistyvät mielessäni erilaiset kaneliset ja muut voimakkaammat mausteet, suklaa sekä tietysti piparkakut. Tällä kertaa jouluinen makumaailma saatettiin yhteen terveellisen tuorepuuron kanssa ja lopputulos on mitä herkullisin. Minulta löytyi kaapista niin inkivääriä, kanelia, maustepippuria kuin neilikkaakin mutta maustamiseen sopii varmasti myös kaupan maustehyllyiltä tähän vuoden aikaan löytyvä valmis piparkakkumausteseoskin. Jos pidät piparkakuista niin pidät varmasti tästäkin reseptistä.

Piparkakunmakuinen tuorepuuro

1dl kaurahiutaleita

3rkl chiasiemeniä*

mitallinen vaniljaheraa*

jouluisia mausteita maun mukaan (suosittelen aika vahvaa maustamista)

2,5dl maitoa

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää maito. Pyöräytä sekaisin ja  laita jääkaappiin tekeytymään yön yli. Koristele jos haluat ennen suuhun lusikoimista. Itse lisäsin päälle mantelirouhetta, kookoshiutaleita, mulperimarjoja sekä ripauksen kultaa.

Kokeilitko? Kerro ihmeessä mitä tykkäsit.  Omaan makuuni varsinkin jälkimaku on ihanan piparkakkumainen, vaikka koostumus toki on ihan toisesta maailmasta. Loppuun on vielä pakko todeta että olen todella pitkästä aikaa innoissani näistä ”paremmista resepteistä”,  mitä joskus ennen blogissani vilisi tuon tuostakin. Liian pitkään kokeellinen keittiöni on siis uinunut mutta ehkä niitä on taas jatkossa tarjolla hieman useammin. Toivoisitko enemmän painonhallintaa tukevaa reseptiikkaa lötyväksi tästä blogista? Jos kyllä, klikkaa sydäntä niin tiedän.

Nyt rauhaisaa sunnuntainjatkoa ja kurkkaa myös tämä herkkusuun keveämpi ananaspai, mikä on yksi suosikkiherkkureseptejäni.

Varsinainen treenimotivaatio on kohdallani uinunut jo hyvän tovin. Minulla ei varsinaisesti ole ollut mitään treenaamista vastaan mutta aina kun olen ajatellut seuraavana päivänä lähteväni, on seuraavana päivänä kotisohva houkutellut paljon enemmän.

Uusi työ, uusi into

Uuden työn (vaikka se ei ole vielä alkanutkaan) myötä olen saanut myös uutta puhtia henkilökohtaiseen elämääni. Mieli on halajanut treeneihin; Futiskentänlaidalla on suhattu askelkyykkyä ja purbeeta; On keksitty mahdollisuuksia päästä liikkumaan sen sijaan että olisi mietitty selityksiä olla liikkumatta. Tuntuu että olen ihan toinen ihminen, se mikä minä joskus ennenkin olin.

Musiikista voimaa, tavoitteista tuloksia

Myös uusi treenimusiikki voi piristää kummasti. Itse kituuttelin pitkään Spotifyn ilmaisversion kanssa, aina tasaisin väliajoin mainoksia kuunnellen. En olisi uskonut miten paljon s,e että niitä mainoksia ei kesken kaiken tule, voi vaikuttaa. Samoin kuin toki se, että soittolistalta tulee vain ne sinun itse lisäämäsi kappaleet. Ne on ne kuuluisat pienet jutut, mitkä näköjään tässäkin itselleni merkkaavat.

Vaikka liikkuminen ei varsinaisesti tavoitteellista olisikaan, niin pienen motivaatiopulan yllättäessä myös sillä että liikunnalla tavoittelee jotain, voi olla merkitystä. Tavoitteena voi vaikka olla oppia jokin uusi liike, parempi potkuvoima tai vaikkapa vauhti ja salitreenissä yksinkertaisesti jokin tulos. Minusta myöskään ulkonäöllisiä motivaattoreita ei pidä unohtaa sillä siinä ei suoranaisesti ole mitään väärää jos salilla haluaa kyykkiä ensisijaisesti sen vuoksi että saisi pyöreämät pakarat. Se on yhtälailla tavoite siinä missä mikä tahansa muukin. ja yleensä se että asettaa itsellensä tavoitteen, auttaa tekemään toimenpiteitä tavoitteenmukaisetn tulosten saavuttamiseksi.

Liikkeelle lähteminen

Vaikka motivaatiota voi tavallaan ostaa, on se kaikista suurin tekijä varmasti kuitenkin ollut ihan puhtaasti se, että on lähtenyt liikkeelle. Vaikka nautinkin niinkin yksinkertaisista liikuntamuodoista kuin kävely, tunnun kuitenkin kaipaavani vastapainoksi myös jotain muuta. Tai oikeastaan kaipuun huomaa vasta siinä vaiheessa, kun on taas päässyt treenin makuun ja ymmärtää mistä on siihen saakka jäänyt paitsi. Kuntosali ei suinkaan ole ainoa oikea liikuntamuoto mutta monipuolisuutensa vuoksi se toimii minulle.

Jos siis jokin vinkki pitäisi antaa niin, jotta treeneihin saa uutta intoa, pitää aloittaa. Pitää aloittaa ehkä jotain uutta, tai jotain vanhaa, mutta aloittaa. Vasta aloittamisen jälkeen voi muodostaa mielipiteen siitä kumpi oli parempi – treeni vai treenaamattomuus. Oman kokemukseni pohjalta usein se ensimmäinen vie voiton ja näin treenimotivaatio on syntynyt kuin itsestään.

Olisiko sinulla omia vinkkejä jaettavaksi minun tai muiden auttamiseksi. Omia aiempia juttujani treenimotivaation lisäämisestä, katoamisesta tai aiheesta ylipäätään voit lukea lisää myös täältä ja täältä.