Tiedän, olen auttamattomasti jälkijunassa mutta minun on pakko hehkuttaa Valion Mifua. Omat ajatukseni Mifun lanseerauksen jälkeen olivat vähintäänkin epäileväiset; Eroaisiko Mifu muka jotenkin raejuustosta? Ajatukseni oli että tuskin, ja jätin tuotteen kaupan hyllylle kerta toisensa jälkeen. Tänä syksynä hyllyille rantautui kuitenkin raejuustomaisten rakeiden lisäksi myös suikaleet, joita uskaltauidin -50% hintatarran siivittämänä kokeilemaan.

Ja olin kerrasta myyty. Ensimmäinen ajatukseni oli että jos pitää paistetusta juustosta, niin pitää myös tästä. Pinta muuttuu paistettaessa mukavan rapsakaksi ja sisältö pehmeäksi. Ja vastoin pelkoani, tuote ei ole lainkaan limainen. Jos oma paheeni ovat olleet Lidlin kesäaikaan myytävät grillijuustot niin nyt niille on löytynyt huomattavasti terveellisempi vaihtoehto. Ainakin tämä paprika-chili-maustettu versio vakuutti minut niin hyvin että olen jo ostanut paketin kotiin useampaan otteeseen. Parasta nämä ovat minusta ihan sellaisenaan nautittuna, pieninä snäkseinä. Uskoisin että toimisi myös loistavasti paneer-juuston korvikkeena itämaisissa curryissa.

Eilen tosiaan starttasi Fitfarmin syksyn Bikini Challenge-valmennus. Joku saattaa ehkä muistaa että muutama vuosi takaperin otin osaa samaiseen valmennukseen. Jaoin tuolloin aika aihkerasti kokemuksiani ja ajatuksiani valmennukseen liittyen ja ne löytyvät kaikki blogiarkistosta kategoriasta bikini challenge.

Tämän syksyn osalta kyseinen valmennus siis starttasi eilen mutta päinvastoin kuin nyt ehkä voisi olettaa, en ole mukana. Harkitsin kyllä osallistumista ihan tosissani. Olen jo jonkinaikaa kaivannut jonkinlaista uutta draivia ja tavoitteellisuutta tekemiseen ja mietin josko tällainen etävalmennus olisi ollut siihen riittävä. Ja on myös myönnettävä että valmennuksen mainoksina toimivat tosielämän muutoskuvat houkuttivat. Vaikka jokainen valmennus on hieman erilainen, niin uskoisin perusperiaatteen pohjalla olevan sama – ja omakohtaisista kokemuksista tiesin että se toimii. Jos vain ohjeita noudattaa.

Jos. Ja juuri siitä syystä päädyin ratkaisuun olla osallistumatta (vaikkei se vieläkään suinkaan myöhäistä ole. Valmennukseenhan on mahdollista osallistua vielä kaksi viikkoa virallisen aloituspäivän jälkeen). Motivaation ja sitoutumisen tavoitteita tukevaan toimintaan (oli se sitten ruokavalio tai treeni) tulisi aina olla lähtöisin itsestä. Epäilen vahvasti tämänhetkistä sitoutumismahdollisuuttani – tai peräti jopa sitoutumishalukkuuttani. Ajatus siitä, että minulla olisi tarkka ruokavalio, mitä noudattaa, tuntuu aivan liian kaukaiselta. Vaikka varmasti lipsuminen silloin tai tällöin ei olisi mahdollisten tulosten kannalta katastrofaalista, niin tuntuu ajatuksena typerältä ottaa osaa johonkin sellaiseen, mihin ei lähtökohtaisesti aio sitoutua täysillä. Ja siitä syystä jättäydyin valmennuksen ulkopuolelle.

Olen sitäpaitsi ihan varma että se kaikki, mitä muutos vaatii, löytyy jo minusta itsestäni. Jos vain sitä ihan oikeasti haluan. Ja jos elämäntilanne sen sallii. (Ja ehkä tähdetkin voivat olla suotuisassa asennossa). Vaikka valmennus varmasti loistava olisikin, ja vaikka nopeat tulokset kuinka paljon houkuttaisivatkin, niin ehkä tämä omantahtinen etenemeinen (tai paikallaan olo) on kuitenkin tällä hetkellä parempi, ja ennekaikkea kauaskantoisempi, vaihtoehto.

Kas tässä, hieman oman päänsisäistä pohdintaa viimeisimmiltä päiviltä. Onko joku teistä lukijoista ehkä ottanut valmennukseen osaa? Joko tähän vasta alkaneeseen tai aikaisemmin? Tai ehkä olet ajatellut että osallistut mutta et kuitenkaan sitä ole tehnyt. Miksi?