Hae
My Project Is Me

(Tylsä) Tavallinen elämäni

Tänään jaan teille muutamia kuvia tavallisesta elämästäni. Kuvat eivät ole ihmeellisiä; Ne eivät ole eptavallisen kauniita tai erityisen mielenkiintoisia. Ne kuvastavat ihan tavallista arkeani, sitä elämää mitä minä oikeasti elän päivittäin. Sitä mistä minä en juurikaan blogin puolella kirjoita mutta mikä kuitenkin on sitä kaikista merkityksellisintä.

Kaikki ne loputtomat tanssiesitykset; Kaikki ne kerrat keinussa, hiekkalaatikolla tai leikkipuistossa; Kaikki ne pienen ihmisen aidot innostumiset ja onnistumiset; Kaikki se perhearki niin rakkaudessa kuin riidoissakin. Perusarki ei meillä ole mitään ihmeellistä. Se ei missään nimessä ole kiiltokuvankaunista tai viimeisen päälle siloteltua – ensimmäisessä kuvassa näkyy taustalla jo heti yksi pariton sukka. Mutta tätä se aina työpäivän jälkeen on: niitä ihania esityksiä, leikkejä, lauluja, iloja ja surujakin – sekä loputtomia kotitöitä! Ei, tylsää elämäni ei ole, mutta tuiki tavallista pikkulapsiarkea kylläkin.

Onko treeniaika aina jostain muusta pois?

Meillä on kaikilla vuorokaudessa samat 24h aikaa. Suurimalla osalla tästä iso osa menee töihin/opiskeluihin ja toinen iso osa nukkumiseen mutta se miten ne loput hereilläolotuntinsa täyttää on yhtä monenkirjavaa kuin on ihmisiäkin. On olemassa erilaisia elämäntilanteita mutta yksi millä on ehkä elämäntilannettakin isompi merkitys on oma asenne. Kirjoitin joskus aikaisemminkin että kaikki on kivaa niin kauan kuin se on vapaaehtoista ja jos otetaan esimerkiksi vaikka liikunta niin osalle se on pakkopullaa kun taas toiset ovat valmiita ”uhraamaan” osan vapaa-ajastaan sille ihan ilman pakottamista. Suurin ero? Asenne (ja mieltymykset).

Tietenkään kaikkien ei tarvtse tykätä liikunnasta. En minäkään välitä vaikka pitsinnypläyksestä mutta juuri siitä syystä olen tehnyt oman valintani harrastukseni suhteen ja jättäytynyt erilaisten ompelukerhojen ulkopuolelle. Ja se on onneksi meidän jokaisen oikeus ja mahdollisuus – valita mihin me haluamme sen oman vapaa-aikamme käyttää niin että se ei tunnu uhraukselta; Jättäytymiseltä jostain muusta pois. Sinänsä treenille varattu aika toki on aina jostain muusta pois mutta kun se on kivaa, ei sitä tsoiaankaan ajattele uhrauksena vaan päinvastoin. Tsemppiä kaikille loppuviikkoon! Pidetään hyvä asenne yllä 😉