Aina joskus joku toivoo ”Päivä mun matkassa” – postausta mutta tällä kertaa olisi tarjolla vähän epätavallisempi vuorokaudenaika nimittäin tutustuttavana on ”Yö mun matkassa”

Heräsin ensimmäisen kerran yöuniltani kun vauvamme havitteli omasta sängystänä viereeni nukkumaan. Voi olla että ennen seuraavaa hän oli jo herätellyt useampaankin otteeseen, kuten yleensäkin, mutta seuraava muistikuva on kun esikoisemme saapuu pyytämään päästä viereemme. Tässä vaiheessa meitä on vuoteessa neljä; minä, mieheni nuorimmaisemme ja esikoisemme. Itse siirryin lasten huoneeseen nukkumaan kunnes vauva kutsui takaisin luokseen. Jäin takaisin omaan sänkyyn. Myöhemmin herään keskimmäisemme pyyntöön päästä myös viereemme. Siinä me sitten olemme kaikki viisi kunnes luovutan paikkani ruuhkavuoteessa ja palaan takaisin lasten huoneeseen. Lopulta, noin 6.30, hyväksyn makuuhuoneestamme kantautuvan vauvan heräämispyynnön uuteen päivän. Väsyttäisi vielä mutta on aika nousta ylös.

Vaikka ihan jokainen yö ei aivan samanlaista härdelliä ja muuttorumbaa sisälläkään niin herätyksiä tulee edelleen vähintään kolmesta viiteen, usein siis jo ihan yksin perheen pienimmäisen toimesta.

Tulen varmaan joskus myöhemmässä elämänvaiheessani miettimään että kuinka ihmeessä sitä on oikein jaksanut mutta kyllä sitä kummasti jaksaa. Ainakin useimmiten, sillä vasta ihan lähihistoriassahan nukahdin tyylikkästi sohvalle kun vietimme lasten kanssa leffailtaa 😀

Viime viikolla kirjoitin aika paljon ruoasta – joko ihan resepteinä, ruokapäiväkirjan muodossa tai jotenkin muutoin. Tämä ei ole missään nimessä sattumaa, sillä viime viikolla keskitin omia ajatuksiani ruokavalioon hieman tavanomaista enemmän.

Oma ruokavalioni, vaikka se pääpiirteittäin fiksu onkin, ei välttämättä aina tue omaa tavoitettani keventymisestä. Silloin kun se ei tue, on kyse yleensä liiasta keventämisestä, jonka johdosta syöminen muuttuu lähes hallitsemattomaksi. Viime viikolla tein vakaan päätöksen syödä säännöllisesti ja voin käsi sydämellä vannoa että  ylimääräisiä herkkuja ei edes tehnyt mieli.

Viime viikolla etenin myös suunnitelmallisesti ja pitkästä aikaa lähdin ruokaostoksille ihan oikean kauppalistan kanssa. Tällä kertaa listassa oli ihan todella lueteltuna ne ainekset, joita olen ostamassa sen sijaan että siellä lukee salaattijuttuja ja ruokajuttuja. Tiesin mitä olin ostamassa ja muusta ei tarvinnut niinkään välittää.

Tuo suunnitelmallisuus kantoi hedelmää myös keittiössä, sillä kun tiesi tasantarkkaan mitä aikoo kokkailla ei siihenkään kulunut liikaa aikaa. Yritän aina silloin tällöin toimia keittiössä innovatiivisesti, valmistaen jotain muuta kuin aina yleensä, vaikka pääraaka-aineet aika samanlaiset viikosta toiseen olisivatkin.

Säännöllisyys ja suunnitelmallisuus ovat siis ne seikat, jotka ihan oikeasti ohjaavat tätä (dieetti)venettä. Jopa herkkujen syöminen oli hallitumpaa kun muu ruokailu oli kunnossa. Kun vastaan sitten tuli muutama muuttuja, jonka johdosta ateriavälit viikonlopun aikana venyivät, kävi käsi kuin huomaamatta karkkipussilla koko sunnuntai-illan. (Note to self: Osta karkkia vain sen verran kuin aiot syödä – ei ne säily siellä kaapissa useita viikkoja, oli pussi miten iso tahansa). Ehkä tällä kahden ässän säännöllä, suunnitelmallisuudella ja säännöllisyydellä, on oikeasti ne kaikista kauaskantoisimmat seuraukset kuin millään muulla ja jos hyvin käy, ei muita muutoksia edes koskaan tarvitse tehdä kun puhutaan tervellisestä ruokavaliosta.

ps. Postauksen kuvat eivät liity viime viikon ruokailuihin,

vaan ovat kuvia sieltä täältä blogihistorian varrelta