Tänään puhun puhtaasti painosta – siitä yhdestä aspektista, jolla mitata menestystä tavoitellessaan omaa unelmavartaloa. Otsikossa mainittu 71,8kg on tämän päivän osoittama vaakalukema kun aamusta viikkopunnitusta varten sille nousin. Pudotusta kahden viikon takaiseen on siis yhteensä 1,2kg ja se koostuu nesteestä, rasvasta ja lihaksesta. Se että missä suhteessa näitä kolmea katoaa, on kiinni melko pitkälti siitä, miten pudotusurakkaa toteuttaa. Nyrkkisääntönä on että mitä maltillisempi matka, sitä parempi lopputulos.

Itse olen enemmän kuin onnellinen saavuttamastani lukemasta. Kotona, siinä kaikista tutuimmassa ympäristössä painonpudottaminen on yleisesti ottaen helpointa. Kotona on tietyt rutiinit, tavat ja asiat; Sitä tietää missä mikin on ja voi vaikuttaa asioihin yleensä aika vahvasti. Kun kotoa siirtyy muualle, vaaditaan joustokykyä – sitä samaa kykyä jota tarvitaan nimenomaan painonhallinnassa, jotta tavoitteelliset tulokset on saavutettu, pysyvät. Laihduttaminen itsessään ei siis ole mikään kuuri vaan ajanjakso, jonka aikana opetellaan uusia toimintamalleja niiden entisten lihottaneiden tilalle. Ajatuksiani laihduttamisesta kirjoitinkin tarkemmin täällä.

Päästyäni hyvään alkuun, otin riskin ja pakkasin tavarani sekä lähdin mökille. Tiesin etten pääsisi mökillä samaan tapaan urheilemaan kuin olisin päässyt kotona; Tiesin että grillimahdollisuuden myötä antautuisin myös grillijuustoille ja makkaroille mutta tiesin myös sen että voisin tehdä tietoisia valintoja näiden harvinaisempien herkkujen lomassa. Koska tämä painonpudotusprojektini ei ole mikään pikajuoksu tarkalla loppupäivämäärällä, ei minusta ole mitään mieltä lähteä lomailemaan tiukkapipoisella asenteella. Se mistä pidin huolta, oli riittävä vedenjuonti, tasainen ateriarytmi ja paljon kasviksia pääaterioilla. Ja kuten huomaatte, tämä tuotti tulosta sillä painoni laski makkaransyönnistä huolimatta. En tietenkään kannusta ketään painonsa kanssa kamppailevaa antautumaan kaikille houkutuksille mutta sopiva rentous saattaa tuottaa pidemmän päälle ihan yhtä hyviä, ellei parempiakin, tuloksia kuin tarkka lista sallituista nautinnoista

Huomioiden kaiken tämän olen enemmän kuin tyytyväinen tämän aamun mittaustuloksiin. Vaaka ja sen ilmoittamat kilolukemat ovat kuitenkin vain yksi mittaustapa ja mitä vähemmän muokattavaa vartalossa on, sitä vähemmän vaakalukemilla on merkitystä. Jossain vaiheessa se maaginen luku ei ehkä enää muutukaan viikoittain mutta se ei tarkoita etteikö muutosta tapahtuisi ja tämän vuoksi mittaan muutosta myös senteissä ja kehityskuvissa kuukausittain.  En välttämättä tule jakamaan laihdutusmatkaani ihan viikkotasolla mutta vähintäänkin kuukausittain.

Tänään alkaneille Tikkurila-festivaaleille ei tänä vuonna tullut hankittua lippua mutta festaritunnelmaan on silti päässyt virittäytymään. Tämä pienehkö, kotimaisin artistein eteenpäin puksuttava juhla, järjestetään omalta kotiovelta kävelymatkan päässä ja kävimmekin lasten kanssa fiilistelemässä jo päivällä soittanutta Antti Tuiskua festarialueen ulkopuolella.

Ihmettelen kyllä Tuiskun esiintymisajankohtaa mutta mahdollistipa se ainakin sen että moni muukin lapsi pääsi idoliaan kuulemaan. Oli jotenkin hellyyttävää kuinka vieressämme olleet, noin 10-12-vuotiaat tytöt olivat tohkeissaan nähdessään vilauksen Tuiskusta ja kuullessaan tätä livenä. Montahan kertaa tunnin aikana kuulin kuinka onnellisia he ovat – aivan parhautta.

Tuiskun tuotannosta ei meidän lapsille ollut tuttu kuin Sata Salamaa ja sitä odotellessa olikin hyvä harjoittaa katutaidetta. Näin päiväaikaan on meno vielä senverta rauhallista että lasten kanssa on ihan turvallista liikkua eikä se ainakaan aiempina vuosina ole liian villiksi tuntunut muuttuvan illemmastakaan, ainakaan hieman sivummassa.