Yllätin itseni eräänä iltana selailevani ikisuosikki FitnessRX:n -sivuja. Jos joku ei tunne FitnessRX:ää niin kyseessä on jenkkiläinen lehtijulkaisu, joka on jotain Fit/Sport-tyyppisen lehden sekä varsinaisten bodylehtien kuten Muscle&Fitness/Probody väliltä. Kuten itse lehtikin ova heidän nettisivunsa laajat ja tarjoavat mukavasti muun muassa reseptiikkaa sekä valmiita treeniohjelmia. Treeniohjelmat olivat ne syy, miksi minä sivuilla surffailin ja samalla kun tätä tein, yllätin itseni uudestaan. Huomasin hyvin vahvasti ajattelevani monestakin ohjelmasta että sitku raskaus on ohi alan toteuttamaan tätä. Muistan tehneeni samaa edellisraskaudessa. Tein suunnattomia suunnitelmia kuinka sitten kun raskaus on ohi niin.. Ja yhtäkkiä mieleeni muistui jonkun puhe tällaisista sitku-ihmisistä. Sitku-ihmiset luovat kaikenlaisia suunnitelmia ja ideoita, joista valitettavasti suurin osa jää usein toteuttamatta. Syykin on selvä; Aina on jokin este kun odotetaan täydellisiä olosuhteita.

materiaalia vuosien takaa

Sitku-ihmisten lisäksi löytyy joukko mutku-ihmisiä, jotka tekisivät asioita mutta kun.. Heillä on aina sopiva (teko)syy takataskussa olla tekemättä sitä, mitä ikinä pitäisikään olla tekemässä. Tyypillisiä esimerkkejä voi olla muun muassa se että lähtisi salille mutku on liiaan väsynyt tai että lähtisi lenkille mutku on liian pimeää. Ja kun tarpeeksi kauan on olemassa hyvää syy olla tekemättä jotain, huomaa että hiljalleen putoaa siihen ansaan ettei saa mitään aikaiseksi.
Voisin käyttää raskautta ihan hyvin selityksenä monellekin asialle; Tämä olisi todella hyvä treeni mutku olen raskaana niin.. Ja näin osassa liikkeitä ehdottomasti jo onkin. Kaikkeen en enää pysty mutta pystyn paljoon ja sitä aion todellakin hyödyntää. Olen onnekas voidessani liikkua ja vaikken ohjeesta huolimatta saavuta parasta kroppaani ever seuraavien kuukausien aikana niin saavutan jotain vieläkin parempaa: Liikunnan ilon. Siis stoppi tekosyille ja menoksi.

Minulla ei ole pitkään aikaan ollut “näin tummaa” tukkaa kuin nyt on. Mikään kovin tummahan tämä ei ole mutta kuitenkin tummempi kuin aikoihin. Siispä on ihan luonnollista että olin jo aivan unohtanut kotoani löytyvät klipsipidennykset, jotka pitkästä aikaa asettelin päähäni kun kohdalle sattui sopiva tilaisuus.

Omat klipsini olen ostanut joku viitisen vuotta sitten ja ne ovat aitoa hiusta. Aidon hiuksen etu on luonnollisestikin siinä että se kestää pesua ja laittamista (kihartamista, suoristamista yms) sekä tarvittaessa myös värjäämistä. Kunto klipseissäni on edelleen hyvä, vaikkeivat ne mitään merkkiä edustakaan. Vaikkei omassakaan tukassa varsinaisesti ole mitään vikaa niin mukavaa lisäglamouria nämä tuovat vaikkei niille edes tekisi mitään, kuten kuvissa.

omat hiukset siten kuin ne aina ovat – ponnarilla