Moi,

Aloitetaan ensimmäisenä kiittämällä lukijaani, Lindaa, joka ystävälllisesti kävi korjaamassa muutaman päivän takaisen kauhistelujeni kohteen kalorien suhteen. Olin epähuomiossa lukenut leipätikkujen sisältävän 139kcal/kpl (à 28g) mutta kiitos siis Lindan trakkaivaisuuden kyseessä on annoskoko, joka vastaa noin neljää kappaletta eikä suinkaan vain yhtä kuten itse alunperin luulin lukeneeni. Täytyy snaoa että lähtökohtaisesti tosiaan ihmettelin millä ihmeellä moiseen pikkuhaperoon on satu työnnettyä tuollainen määrä kaloreita ja nyt sekin sitten selvisi. Kiitos siis Linda, pelastit itseni lisäksi varmaan monen muunkin päivän tällä pienellä korjauksella. Tästä johtuen on käyty nyt sitten hieman muokkaamassa tekstiä täällä.

Sitten itse varsinaiseen asiaan.

Ei tässä vaiheessa liene enää minkäänmoinen salaisuus että olen haaveillut salijäsenyydestä. Taisin siitä ensimmäisen kerran mainita jo joskus viime lokakuussa.. Viime viikolla kävinkin tosiaan muutamaan eri vaihtoehtoon tutustumassa ja edelleen huomaan olevani ilman jäsenyyttä. Nyt oikeastaan minulla on ongelma jota aion  puida täällä blogin puolella; Tarvitsenko välttämättä salijäsenyyttä vai pärjäisinkö ilman?

Nytkun tämä varsinainen laihdutusurakka on osaltani ohi, on haaveissa saada kasvatettua lihasmassaa. Tai näin ainakin kuvittelen olevan että vartaloni vaatisi hienoisesti lihasmassan kasvua. Ehkä kuva kuitenkin kertoo paremmin mistä loppupeleissä haaveilen.  Ennen vartalollinen kauneusihanteeni oli Jennifer Anistonin tyyppinen hoikka mutta kiinteä ”joogivartalo” . Tällä hetkellä astetta lihaksikkaampi, kuitenkin edelleen naisellinen, vartalo Jillian Michaelsin tapaan on enemmän ihannetavoitteideni mukainen. Yksi ihanne esimerkki voisi toki olla myös Jennifer Nicole Lee joka siis oman ymmärrykseni mukaan on nimenomaisesti treenannut itsensä kuntoon niinsanotusti kotikonstein.

Sen verta tiedän itsekin että salilla tuo lihasmassan kasvatus onnistuu varmasti. Treenaaminen onnistuu monipuolisesti ja kaikki tarvittavat laitteet ja vastukset myös tulevaisuutta varten löytyvät. lisäksi joku muu tekee minulle treeniohjelman, jota noudattaa. Nämä edellä esitetyt ovatkin juuri se syy, minkä vuoksi olen ollut niin varma ja vakaa että saliharjoittelun tahdon aloittaa.

Olen nyt viimepäivinä kuitenkin miettinyt että tarvitsenko juuri nyt, tällä kuntotasolla, salia vai voisinko saada saman hyödyn kotioloissa. Lihaskestävyyttä pystyn helposti harjoittamaan omistamillani dvd:illä jotka mielestäni korvaavat ihan vallan mainiosti esimerkiksi bodypump tai Perfect body tunnit. Lyhykäisyydessään näillä dvd:illä tehdään pienehköillä painoilla 10-20 toiston sarjoja monipuolisesti eri lihasryhmiä vaihdellen. Yksi sarja tehdään 2-3 kertaa dvd:stä riippuen ja treenin kokonaiskesto on 25-45min.

Jos taas ajattelen miten voisin mahdollisesti lisätä lihaksen rasitustasoa kotioloissa (hankkia suurempaa vastusta) niin ainahan on oma keho. Erilaiset dipit, punnerrukset yms. onnistuvat siis täällä ihan siinä missä salillakin. Kotoa löytyy lisäksi leuanvetotanko, punnerruskahvat, vatsarulla, jumppakuminauha, jumppapallo (jos sen vain täyttäisi) sekä tietysti nuo olemassaolevat painoni (1,5 ja 3kg). Se mitä voisi vielä toki tehdä olisi investoida vaikka 10kg kahvakuulaan tai viiden kilon käsipainosettiin (2*) jotta saisi kotioloihinkin hieman suurempaa painoa esimerkiksi kyykkyjä varten.  Tässä muuten kun alkoi listaamaan tätä koti”salin” varustearsenaalia niin täytyy ihan hämmästellä kuinka paljon kaikkea sitä onkaan vuosien varrella kertynyt kaappeihin.

Nyt siis perimmäinen kysymyksen aihe kuitenkin on että onko tässä vaiheessa välttämätöntä lähteä sitoutumaan vuodeksi kalliiseen salijäsenyyteen vai olisiko minun mahdollista saada aikaan tulosta, ainakin alkuun, myös kotioloissa.

Jos tuolle ainokaiselle salille joka aikataulullisesti ja sijainnillisesti on juuri nyt itselle mahdollinen tulee huippuhyvätarjous niin tulen kyllä tarttumaan siihen ja kotitreenailu vaihtuu siltä iskulta salitreeniksi. Uskoisin nimittäin vakaasti että viimeistään kesällä, kun kuntosaleilla on off-season, kalastellaan asiakkaita erilaisin huipputarjouksin. Tämä vuoden alkuhan on luonnollisesti se aika kun kaikki joka tapauksessa hankkivat jäsenyyksiä eikä hintoja näin ollen tarvitse kovin alas pudottaa (tai siis näin tämä minun maalaisjärjen mukainen logiikka ajattelee). Saanko siis tällä hetkellä tarpeeksi vastinetta salilta tarpeilleni vai voisinko säästää kyseisen summan harjoittelemalla kotona vielä niin kauan kun voin (vastukset riittävät)?

Toki pelkona on aina myös se että tuleeko kotona todellisuudessa koskaan treenattua yhtä tehokkaasti kuin silloin jos lähtisi kotoa jonnekin? Tähän täytyisi varmaan vastata että kyllä kait se on ihan vaan omasta asenteesta kiinni.

Treenin monipuolisuus on toki myös askarruttava kysymys – riittävätkö kotiolosuhteet tarjoamaan tarpeeksi monipuolista harjoitetta kun yksittäiseen lihasryhmään keskittyminen on saliharjoittelua huomattavasti vaikeampaa ja erilaisten liikkeiden kirjo on pienempi.

Ja sitten sokerina pohjalla on toki tuo rasitustason ero – kotona kun ei ole mahdollista treenata vaikka jalkaprässillä 80-kilon vastuksella. Tarvitseeko treenatun näköinen alakroppa välttämättä tuollaista lähes maksimivastuksella treeniä vai riittääkö tehokkaat kyykyt vaikka tuolla 10-kilon lisäpainolla? Olettaen toki että kyykkyjä tekee tarpeeksi erilaisia ja liikeradat ovat oikein. Sama nyt toki koskee mitä tahansa lihasryhmää mutta tosiaan tuo alakroppa se on varmaan sellainen, jolle suurta rasitusta kotioloissa on kaikista vaikeinta saada. Ainakin esimerkkinä omille ojentajilleni riittää varsin hyvin dipit ja punnerrukset kehon vastuksella ilman että tarvitsee alkaa kikkailemaan millään lisäpainoilla sen enempää.

Kotona?

Vai Salilla?

Nyt tuli pitkät pätkät omakohtaista pohdiskelua mutta näitä asioita olen tässä päivästä toiseen pähkäillyt. Joka toinen kerta päädyn ratkaisuun salijäsenyydestä sillä miksi en investoisi omaan itseen tavalla jolla varmasti saan aikaan tulosta. Mutta sitten taas joka toisella kerralla ratkaisuni on kotitreenaus ajatellen että miksen aloittaisi tuolla kotiväkertämisellä ja jos muutaman kuukauden päästä ei ole mitään kehitystä niin painelen sitten salille, ei se sali mihinkään katoa. Ja taas alkaa pohdinta että no onkos siinä sitten mennyt kaksi hyvää treenikuukautta ihan hukkaan ja pitäisikö kuitenkin aloittaa varmalla pohjalla välittömsti…  Ja taas aloitetan uudestaan sama pohdinta.

Jos siis siellä on olemassa joku, jolla on oma mielipide näille pähkäilyilleni niin toivon suuresti että kerrot sen minulle. Oikeita tai vääriä vastauksia ei ole vaan kaikki asiaa sivuavat ajatukset ja kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita. Kiitos.

Moi,

Tässä yksi ihan ehdottomista lempparikekseistäni jotka vielä kaikenlisäksi ovat äärettömän nopeita ja helppoja valmistaa. Ideologialtan nämä eivät ehkä sovellu blogini aihealueeseen, sen verta rasvaisia ja sokerisia ne ovat mutta ah, niin hyviä. En oikein tiedä miten kuvailisin makua sillä kovin makeita nämä eivät ole.. muistuttavat ehkä etäisesti hieman Digestivejä tosin ovat kuitenkin näitä makeampia.



Valmis Wilhelmiina tarjolla

Tästä reseptistä tulee kaksi pellillistä, eli pikkuleipien koosta riippuen noin  30-35kpl (melko karkea arvio). Ensin resepti ja sitten vielä kuvat melko lailla vaihe vaiheelta.

OHJE:

200g voita tai margariinia
2dl sokeria

1 kananmunankeltuainen
2rkl siirappia

Jauhoseos:
4 1/2 dl jauhoja
2tl vanilijasokeria
1tl ruokasoodaa
1tl leivinjauhetta

Vatkaa huoneenlämpöinen pehmeä voi/margariini sokerin kanssa vaahdoksi. Sekoita joukkoon kananmunan keltuianen sekä siirappi. Sekoita joukkoon vielä  keskenään sekoitettu jauhoseos.

Leivo taikinasta pitkiä pötköjä (4kpl) ja laita leivinpaperin päälle uunipellille (2kpl/pelti). Nämä pötköt leviävät reilusti paistaessa joten jätä niiden välille riittävästi tilaa. Itse taputtelen pötköt hieman litteämmiksi ennen uuniin laittoa, korkeutta jäänee reilu sentti.

Paista 175-asteisen uunin keskitasolla noin 20min.

Itsellä on paha tapa pitää näitä hieman liian kauan uunissa ja maku on oikeasti parempi kun keksit pysyvät vähän vaaleampina kuin kovin ruskeina. Yleensä se on se hetki kun ajattelee että no vielä pari minuttia kun ne oikeasti voisi ottaa jo pois. 

Leikkaa tangot vinottain välittömästi uunista oton jälkeen kun keksimassa on vielä pehmeää. Anna jäähtyä ja kovettua. Hienostellessa voi sulattaa päälle vaikka suklaaraitoja kuten kuvassa näkyy.

Syö, nauti ja pakasta loput. Kestävät siis hyvin pakastamisen ja sulavat nopeasti ilman mikroa jos tarve tarjoiluille joskus yllättää.

Rasva-sokerivaahto, johon lisätty siirappi ja kananmunankeltuainen

Pötkylöitä menossa uuniin

Pötkylät ovat levinneet levyiksi. Tässä jo valmiiksi leikattuina jäähtymässä.

Jäähtynyt valmis Wilhelmiina