Kyllä, painoni on palannut takaisin seiskalla alkavalle kymmenykselle. Kymmenykselle, jonka olin jo kuvitellut jättäneeni taakseni.

Ennen kuin jatkan, totean jälleen kerran ääneen että paino on vain numero. Jos pelkästään vaaka näyttäisi lukemaa, mikä on pituiselleni (noin 162cm) ylipainon puolella mutta keho olisi erityisen lihaksikas, en vaivautuisi sitä miettimään. Näinhän ei kuitenkaan siis ole.

Painonpudottaminen on minusta hankalaa – ainakin paljon hankalampaa kuin vain sanoa että syö vähemmän kuin kulutat. Ehkä olen herkkä tai heikko, mutta minä en kestä nälkää kovin hyvin ja juuri siitä syystä pyrin syömään suhteellisen pienellä kalorivajeella. Ja toisinaan saatetaan mennä myös lähelle ylläpitoa tai jopa plussan puolelle. Loppupeleissä on siis oikeastaan aika pienestä kiinni, laihdunko vai lihonko valintojeni seurauksena.

Lue ihmeessä myös postaus Laihtuminen ei ole helppoa

Viimeaikoina valintani ovat siis selkeästi olleet sellaisia, että ne ovat vieneet minua kohti painonnousua.

Painonnousu ei ole ollut suurta, eikä edes jatkuvaa mutta kuitenkin isossa kuvassa hiljalleen ylöspäin kipuavaa. Mitään yksittäistä tekijää en pysty sanomaan taustasyyksi vaan ne ovat useita pieniä. Olen ehkä viikonloppuisin syönyt enemmän herkkuja kuin mitä silloin kun painoni vastaavasti hitaasti laski; Olen ehkä syönyt arkena useammin vähän enemmän – voileipä siellä, voileipä täällä; Erinäisiä juhlia on ehkä ollut enemmän kuin syksyllä. Kuten sanottu, pieniä asioita mitkä kuitenkin pitkässä juoksussa vaikuttavat siihen kumpaan suuntaan painoni liikkuu.

Vaikka vaakalukeman suunta tietenkin hieman harmittaa ei se ole saanut minua tuntemaan oloani epäonnistuneeksi eikä se ole juurisyy, miksi tätä tekstiä kirjoitan. Suurin syy on mahdollistaa vertaistuki kaikille niille muillekin, joilla laihtuminen, tai lihominen, on pienestä kiinni – aivan kuten minulla.

Tässä vielä muutama vanhempi postaus aiheen ääreltä, mitkä saattavat kiinnostaa:
Vertaisukea painonhallintaan ja Painonnousu v*****aa

Tässä vaiheessa vuotta kuulee usein pohdittavan, että vieläkö ehtii kesäksi kuntoon. Myös useammanlaisia valmennuksia aiheen ympärillä starttaa ja voin myöntää että minäkin harkitsin sellaiseen osallistumista. Alkuvuosi ei siis ole edennyt painonhallintaprojektin suhteen ihan siten kuin olin ajatellut mutta säästetään se tarina toiseen kertaan. Kesäksi ehtii kuntoon kyllä ilmankin ja jos totta puhutaan, niin jokainenhan meistä on kesäkunnossa jo nyt.Kesäkunto ei ole mikään yhden vartalomallin mukainen käsite mutta jos kuitenkin syystä tai toisesta haluaa painoaan pudottaa niin kyllä, vielä ehtii kesäkuntoon.

Kyllä, vielä ehtii kesäksi kuntoon

Tätä tekstiä kirjoittaessa kesäkuun alkuun on jotakuinkin kymmenen viikkoa. Yleisesti sopivana laihdutustahtina pidetään noin 500-1000g viikossa mutta toki tässä on yksilöllisiä eroja ja jollekin sopiva määrä voi olla tätä huomattavasti alhaisempikin. Jos tätä yleistä normia kuitenkin käytetään jonkinlaisena pohjana, niin kymmenen viikon aikana painoa ehtii pudottamaan viidestä kymmeneen kiloa. Ja ihan ilman mitään kikkailuja tai överidieettejä.

Tässä alkuun kolme vinkkiä kuinka ehtiä kesäksi kuntoon:

Syö riittävästi oikeaa ruokaa

Taidan mainita tämän nykyään aina kun vain mahdollista mutta teen sen ainakin vielä kerran. Kun keskittyy syömään oikeilla aterioilla riittävästi niin kuin huomaamattaan ylimääräinen napostelun tarve sekä myös makeanhimo vähenee. Kun vatsa on sopivasti täynnä, ei turhia mielitekoja synny ja sen sijaan että vetelisikin puolivahingossa levyllisen suklaata, niin se muutama pala oikeasti riittää.

Kevennä kasviksilla

Kasvisten runsaalle käytölle on monia hyviä syitä mutta painonhallinnan kannalta yksi iso etu on se, että ne ovat energiamärältään kevyttä syötävää. Kasviksia saa siis syödä paljon, ilman että se juurikaan kasvattaa syödyn energian määrää. Ja kun vatsan saa mukavasti täyteen kevyemmin niin kyllä se olokin siitä alkaa keventyä.

Tee vain helppoja muutoksia

Kolmantena nostaisin esiin, että mitä muutoksia ikinä tekeekään niin niiden kannattaa olla sellaisia että ne ovat itselle mahdollisimman helppoja tehdä. Jos liikunta ei ole ollut osa elämää, ei itselleen kannata rakentaa ammattiurheiljan kaltaista treeniviikkoa. Se että nollan sijaan lähteekin edes kerran kävelemään, on jo kymmenenkin viikon aikana seitsemän lenkkiä enemmän. Ehkä jossain vaiheessa huomaatkin lisääväsi myös sen toisen, tai jopa kolmannen.. Mutta jos aivan alussa olisi asettanut tavoitteeksi käydä kolmesti viikossa olisi se voinut tuntua liian vaikealta toteuttaa joten kannattaa aloittaa helpolla ja lisätä haastetta halutessaan myöhemmin.

Tällaista tällä kertaa mielessä ja lisää vinkkejä saatat löytää ainakin näistä aiemmin kirjoittamistani postauksista:

https://myprojectisme.vaikuttajamedia.fi/2019/02/03/varmista-onnistunut-elamantaparemontti/

https://myprojectisme.vaikuttajamedia.fi/2017/04/07/viisi-vinkkia-elamantapamuutokseen/

https://myprojectisme.vaikuttajamedia.fi/2024/01/10/olen-laihtunut-muutaman-kilon-nama-muutokset-olen-tehnyt/