Ystävyys ei ole itsestäänselvyys ja olen äärimmäisen kiitollinen jokaisesta ystävästäni. Olen onnekas, sillä minulla on ystäviä, joiden kanssa meillä on jo vuosikymmenten aikaisia yhteisiä muistoja. Mutta näiden, jo nuoruusvuosilta mukana kulkeneiden ystävien lisäksi on myös sellaisia ystäviä, joihin olen tutustunut vasta myöhemmin, mutta joiden kanssa ystävyyssuhde on aivan yhtä merkityksellinen.

Ja se onkin ystävyydessä ehkä parasta; hyviä ystäviä ja ystävyyssuhteita mahtuu aina elämään lisää eikä koskaan voi tietää mistä ja milloin sellaisen löytää.

Kuva Pixabay

Olen aiemmin julkaissut kiitospuheen ystävyydelle ja arvostan ihan erityisellä tavalla jokaista lukukertaa, joten kiitos jos käyt lukemassa <3

Voisin tänäkin vuonna kiittää ystäviäni mutta jostain syystä olen miettinyt paljon sitä, kuinka kaikki eivät yhtä onnekkaita ystävyyssuhteissaan ole. Yksinäisyys on sydäntä raastavaa ja siksi haluankin tänä ystävänpäivänä tuoda erityisesti ilmi, että myös aikuisiällä on mahdollista luoda ja löytää merkityksellisiä ystävyyssuhteita.

Olen tosiaan itsekin löytänyt elämääni myös ihan viimeisten vuosien aikana ihmisiä, joita saan ystävikseni kutsua. Näidenkin ystävien kanssa jaetaan yhtälailla ilot ja surut; nauretaan ja tarvittaessa myös itketään; Hyvän ja syvän ystävyyden ei todellakaan tarvitse olla peruja lapsuudesta tai nuoruudesta vaan jos on onnekas, sellaisen voi löytää myös (kypsällä) aikuisiällä.

Näillä saatesanoilla hyvää ystävänpäivää jokaiselle ystävälle

kuva Pixabay

Heippa taas pitkästä aikaa tänne bloginkin puolelle. Koska edellisestä tekstistä tosiaan on vierähtänyt (taas) tovi, ajattelin aloittaa tällaisella kevyellä tv-sarjoista tutulla ”Tapahtunut aiemmin” -tekstillä.

Tapahtunut aiemmin

Lähdetään liikenteeseen viimeismmästä blogipostauksesta. Pohdin tuolloin ääneen yhden lapsistamme osallistumista harrastusjoukkueensa kanssa Espanjassa järjestettävlle leirille. Muistan tuon tekstin syntyneen hetkessä, aivan täysin ajatuksenvirrasta. Ilokseni  myös te otitte sen hyvin vastaan vaikka se ei vertaistukea painonhallintaan tarjonnut vähimmissäkään määrin.

Lopulta teimme päätöksen jättäytyä tältä leiriltä pois. Päätös ei ollut helppo mutta lopulta kuitenkin sellainen että sen jälkeen kaikki ovat olleet siihen tyytyväisiä. Ja mikä täkeintä, erityisesti asianomainen mahdollinen leiriläinen.

Tapahtumassa tulevaisuudessa

Samassa postauksessa oli lyhyt maininta myös mahdollisesta lomamatkasta. Tämä asia on edennyt siihen pisteeseen että matka on nyt varattuna (jee!). Olemme edellisen kerran olleet etelänlomalla keväällä 2018, ja tätä on kyllä odotettu. Itseasiassa, tarkoitushan oli lähteä jo keväällä 2020 mutta kaikki varmasti muistavat että sinä keväänä ei paljon matkusteltu, joten tätä matkaa todellakin on odotettu.

Ja nyt

Menneen ja tulevan sijaan palataan ajassa kuitenkin tähän hetkeen.

Juuri nyt kaikki on melko tavallisesti. Tein alkuvuodesta päätöksen että jos haluan saada kiinni syksyn aikana jokseenkin kadonneista treenirutiineistani, on sille asialle yksinkertaisesti tehtävä jotain. Sensijaan etä olisin jäänyt odottelemaan sitä kuuluisaa oikeaa hetkeä niin päätin ottaa asiakaseni luoda ne rutiinit itse. Ja niinä, alkuvuodesta 2023 alkaen olenkin käynyt taas säännöllisesti sekä salilla että juoksemassa.

Tämä on itseasiassa aihelue, mistä riittää varmasti juttua useampaankin postaukseen. Sillä niin monta vuotta kuin minäkin olen aktiivisesti liikkunut niin huomaan edelleen, kuinka helposti sitä ajautuu kohti kuvitelmaa että ei jaksa tai ei ehdi jos elämässä tuntuu olevan meneillään liikaa jotain muuta. Esimerkiksi nyt maaliskuussa on työrintamalla ollut melko hektistä eivätkä työtunnit ole tahtoneet kaikkina päivinä riittää. Tästä on ollut helpohkoa luisia sellaiseen negatiiviseen kehään, missä ei oikein ehdi liikkua tai pitää kunnollisia taukoja. Ruokavaliossa on liian helppo suosia nopeita, välipalatyppisiä ratkaisuja ja sitten ei oikein jaksakaan lähteä liikkeelle kun sille mahdollisuus olisi.

Ja nyt korjaan, tästä olisi ollut helppo luisua sellaiseen negatiiviseen kehään mutta olen pyristellyt sitä vastaan. Olen lähtenyt liikkeelle juuri siitä syystä, että tiedän tarvitsevani sitä. Ja tämä vain yksi esimerkki, miltä kantilta olen ajatellut että blogissa edelleen pystyn myös vertaistukea tarjoaamaan. Olen edelleen se tavis, joka painii ihan samojen ajatusten ja mietteiden äärellä kuin varmasti valtaosa.

Tervetuloa siis vielä kerran seuraamaan blogiani, minkä pariin palasin just nyt.