Kuten ehkä tiedätte, vietin pitkää viikonloppua perjantaista sunnuntaihin. Ihan alkuperäinen ajatus oli lähteä minilomalle Tallinnaan mutta päädyin kuitenkin jäämään kotiin vailla minkäänlaisia suunnitelmia.

En lähtökohtaisesti tykkää kovin paljon joutenolosta ja täydestä suunnittelemattomuudesta. Pelkään että siinä käy niin että ei saa yhtään mitään tehtyä tai että päivät valuvat hukkaan. Hektisen elämäntilanteeni vastapainoksi tämä pieni hengähdystauko tuli kuitenkin tarpeeseen, eikä vapaapäivät aivan jouten kuluneet kuitenkaan.

Perjantai

Aamu alkoi esikoululaisen LEOPS-keskustelulla, mikä on siis päiväkodissa järjestettävä  puolivuosittainen lapsen kehityskeskustelu. Eskarilainen jäi keskustelun jälkeen leipomaan suunnitelusti pizzaa ja valmistautumaan elokuvahetkeen kavereidensa kanssa. Pienimmäisin vietti vapaapäivää kanssani ja eskarista lähdimme mahdollisesti maailman parhaaseen ruokakauppaan.

Järvenpään Citymarket on tosiaan ehdolla maailman parhaaksi ruokakaupaksi. Jos lähdet paikanpäälle tutustumaan niin aja auto parkkihalliin – saatat kokea wow-elämyksen sielläkin. Piipahdimme samalla reissulla entisellä työpaikallani, muutamalla kirppiksellä sekä ajoimme kyläilemään äidilläni. Illemmasta lähdimme vielä koko lapsikatraan kanssa leivänpelastuspuuhiin kun lähikauppamme on liittynyt ResQ- palvelun käyttöön (kiitos vain Jonna vinkistä!). Palvelun avulla pyritään vähentämään ruokahävikkiä ja myydään edullisemmin tuotteita, jotka muutoin olisivat vaarassa joutua roskiin. Tiedän että monet ravintolat hyödyntävät tätä palvelua mutta kauppojen mukanaolo oli itselleni uutta.

Lauantai

Lauantaiaamu alkoi aikaisilla treeneillä kun jäähallilla piti olla jo klo 7.30. Itse näen tämän tosin vain positiivisena kun treenien jälkeen on vielä koko päivä aikaa. Ennen lounasta oli ehditty jo tehdä kaikki tarvittavat kotityöt, lapset olivat ehtineet leikkiä ja ulkoilla ja eväsretkelle tarvittavat eväät ja välineet pakata mukaan. Suuntasimme autonnokan kohti Sipoonkorven metsiä, missä lähes koko valoisa aika tulikin vietettyä. Kirjoitinkin instagramiin että se olin lopulta minä, joka metsästä halusi lähteä kotiinpäin. Illasta uni maittoi kaikille pitkän pihallaolon, lämpöisen saunan ja aikaisen aamuherätyksen jälkeen.

Sunnuntai

Sunnuntaiaamu oli hidas ja rauhallinen. Joutui oikein odottamaan että kello lähenee kymmentä sillä se oli kellonaika kun Ikea avaa sunnuntaisin ovensa. Tarkoituksena on ollut käydä Ikeassa jo useampaan kertaan hakemassa lastenhuoneeseen muutamia juttuja ja nyt oli aika tarttua tuumasta toimeen.  Samalla reissulla kävimme myös ruokakaupassa ja vähän yhdentoista jälkeen olimmekin jo valmiina lounastamaan ja pienimmäisen päiväunille. Kello 14.00 alkaen kutsuikin taas jäähalli, tällä kertaa pelien merkeissä. Kotiin päästyämme loppupäivä sujuikin rauhallisissa merkeissä koko perheen elokuvan parissa.

Oli itseasiassa ihan puhdasta sattumaa, että blogini hiljeni viikonlopun ajaksi. Ajatuksena nimittäin nimenomaan oli käyttää vapaa-aikaa kirjoittamisen parissa mutta missään vaiheessa ei vain tuntunut hyvältä avata tietokonetta. Sensijaan ihastelin pienimmäisemme leikkitaitoja ja mietin miten ihanan yksinkertainen lapsen ajatusmaailma on. Nautin tavattomasti myös siitä hetkestä kun esikoisemme käpertyi kainalooni sillä muutaman vuoden päästä tätä ei enää tapahdu. Seurasin ilolla myös sisarusten välistä dynamiikkaa ja toimintatapoja sekä kykyä keksiä yhteistä tekemistä – tämä kun ei ihan aina ole itsestäänselvää. Sydän pakahtuen myös seurasin kuinka sovitteleva ja auttava luonne keskimmäisestämme onkaan kasvanut kun hän ohjeisti ja rauhoitteli uhmaikäistä kuopustamme. Viikonloppu oli parasta pitkään aikaan ja samalla niin erityinen olematta millään tavalla erikoislaatuinen.

Mietin eilen töissä ollessani että tämä viikko on tuntunut jotenkin todella pitkältä. Usein tuntuu että on taas perjantai mutta mutta eilen tuskastelin tosiasian kanssa että on vasta keskiviikko. Siinä samassa tajusin että minähän olen ollut koko viikonlopun töissä ja eilinen oli kuudes työpäivä putkeen. Viimeisen 11:n päivän aikana minulla on ollut yksi vapaapäivä ja vaikka työstäni pidän, vapaapäivien puute alkaa tuntua. 

Minulle on kertynyt syksyn aikana jonkinverran ylimääräisiä työtunteja, joita on mahdollisuus pitää joko vapaana tai nostaa rahana. Minulle on itsestäänselvyys että haluan käyttää nämä vapaana mutta näin ei ole ollut suinkaan aina. Muistan kun kävin keskustelua joskus alle parikymppisenä samasta aiheesta itseäni reilu kymmenen vuotta vanhemman henkilön kanssa. Meillä oli hyvin erilaiset tilanteet, minä olin opiskelija ja hän perheellinen Sinä missä itse valitsin tuolloin rahan, valitsi hän vapaa-ajan – aivan kuten minä nyt. On hyvä että näitä erilaisia vaihtoehtoja tarjotaan, sillä meitä on erilaisissa elämäntilanteissa olevia ja siten molemmille vaihtoehdoille on yhtäläistä tarvetta. 

Onneksi tänään on minun perjantaini vaikka vasta töihin tullessa tajusin että oikeasti on torstai. Minun työputkeni päättyy tosiaan tänään ja pidennetty viikonloppu alkaa kun huominen perjantai on poikkeuksellisesti vapaa. Se tulee kyllä tarpeeseen.