Hae
My Project Is Me

Miten kasviksia (lasten) lautaselle?

Yksi perusperiaatteistani kotikeittiössä on se että perheen kesken syödään samaa ruokaa. Haluan omalla esimerkilläni kannustaa myös lapsia syömään mahdollisimman monipuolisesti ja parhaiten se onnistuu syömällä samoja ruokia. Tässä taktiikassa ei myöskään iske annoskateus muita kohtaan ja pääseehän sitä itsekin helpommalla kun ei tarvitse monia eri ruokia valmistella.

Kasvisten syönnissä ei voi myöskään syyttää esimerkin puutetta. Meillä on niitä syöty aina mutta siltikään niiden syöntimäärät eivät välttämättä lasten kohdalla aina päätä huimaa. Sinnikkäästi olen niitä kaikkien äitiysvuosieni ajan lastenkin lautasille lisännyt vain todetakseni että syömättä jäivät (ainakin useimmiten). Erityisesti esikoisemme on nirso vihreidensä suhteen. On kokeiltu soseuttaa, silputa ihan minimalistisen pieneksi ja piilottaa evässämpylään – ei onnistu.

Näettekö jauhelihan seassa olevat pienet tomaatinpalat?Ei muuten käy.

Erään kerran kuitenkin pyysin häntä nimeämään kolme kasvista, joista tykkää. Hän nimesi parsakaalin, kurkun ja salaatin. Sovimme että näiden kolmen kasviksen kanssa vuorotellaan päivittäin ja niin on myös siitä saakka tehty. Yllätyksekseni nämä ovat myös lautaselta kadonneet mutta ei ole kyllä ollut pelkoa että olisi koskaan pyydetty lisää. Seuraava steppi on sovittaa lautaselle lisää makuja nimeämällä vaikka yksi uusi kasvismaku kuukaudessa.

Kas tässä minun vinkkini kasvisten lisäämiseksi lasten ruokavalioon. Ja samaa taktiikkaahan voi soveltaa yhtälailla myös aikuiseen makuun, jos kasvisten käyttö sattuu jostain syystä vierastuttamaan. Vaatii useamman maistelukerran että uuteen makuun tottuu ja muistan itsekin varsin hyvin kuinka vielä jokunen vuosi takaperin en voinut sietää avokadoa vaan nyt on aivan toinen ääni kellossa.

Onko sinulla itselläsi kokemuksia uusien makutottumusten oppimisesta joko henkilökohtaisesti tai ehkä lasten lautasen kautta? Kerro ihmeessä kokemuksesi ja vinkkisi.

Mielenpäällä nyt: Laihduttaminen

Olen viimeaikoina miettinyt jonkin verran laihduttamista. Tai oikeastaan olen miettinyt sitä etten ole miettinyt laihduttamista lainkaan ja sitten sen jälkeen luonnollisesti sitä että pitäisikö sitä miettiä. Harva laihtuu vahingossa mutta toisaalta jos asiasta tekee itselleen todellisen päähänpinttymän, ei sekään ole hyvä.

Lähtökohtaisestihan homma menee siten että jos jotain haluaa, täytyy sen saadakseen tehdä jonkinlainen toimenpide. Jos haluat kaupasta tikkarin, sinä ostat sen; Jos haluat mahtua vanhoihin farkkuihin sinä laihdutat. Laihduttaminen on siis yhtälailla toimenpide haluamansa tavoittamiseksi kuin vaikkapa sen rahan antaminen myyjälle tikkaria vastaan. Ja kun on tavoitteita, on suunnitelma. Ja kun on suunnitelma, on sitä helpompi toteuttaa kuin silloin jos sellaista ei ole lainkaan. Eihän kukaan meistä myöskään  päätä että haluaa olla Suomen presidentti ja jää vain odottelemaan että kutsu uuteen virkaan tupsahtaa postiluukusta. Miksi siis laihtumistavoitteensa kanssa toimisi toisin?

Kuten tosiaan kirjoitettu, olen aika harvakseltaan uhrannut omia ajatuksiani tälle laihdutusprojektille. Siitäkin huolimatta, on vaatekokoni pienentynyt – joskin hitaasti mutta pienentynyt. En voi kuitenkaan olla miettimättä että jos olisin “keskittynyt” laihduttamiseen enemmän, olisinko laihtunut enemmän. Mahtuisinko jo kenties nyt niihin vaatteisiin, jotka edelleen sitä odottavat?  Muistutuksena vielä todettakoon että itselleni laihduttaminen ei tarkoita fanaattista dieettirypäystä vaan kestäviin toimintatapoihin tähtääviä toimenpiteitä. Ja niitä minä olen tehnyt – toisinaan menestyksekkäämmin ja toisinaan vähän vähemmän menestyksekkäästi mutta kokoajan kohti tavoitteita.

Eikä tätä pientä pohdiskelua kannata tulkita tyytymättömyytenä, sillä sitä se ei ole. Päätin jo aikoja sitten että olen aidosti ylpeä kaikista onnistumisistani – olivatpa ne sitten kuinka pieniä tai suuria tahansa. Mutta siltikin aina toisinaan mietin että entä jos..  Miettiikö kukaan muu kanssalaihduttaja koskaan tällaisia juttuja? Vai onko se vain nurkan takana (ainakin toivottavasti!) häämöttävä kesä kun saa päähän tällaisia mietteitä?