Hae
My Project Is Me

Ensimmäinen tavoite saavutettu – paino alle 70kg

Se on taas maanantai ja perinteisen punnituspostauksen aika. Painoni on nyt neljättä viikkoa laskussa, mikä toki on ollut tavoiteltua ja toivottavaa sillä olenhan sitä kohti päivittäisillä teoillani tähdännyt. Paino ei ole kuitenkaan ainoa menestyksen mittari mutta helposti seurattava ja myös hyvin suuntaa antava kun puhutaan rasvanpolttamisesta jokseenkin korkeilla kilomäärillä. Mitä vähemmän rasvamassaa on, sitä vähemmän myös vaakalukema kertoo mutta kun rasvaa on normaalia enemmän, voi vaakalukemaankin luottaa etenemisiä tarkastellessa.

Uusi kymmenluku – paino alle 70kg

Minä itse en tosiaan ole rasvaton ja siksi vielä tässä vaiheessa voin varsin hyvin seurata etenemistä myös vaa’an kautta. Lopullista tavoitepainoa en osaa itselleni asettaa mutta ensimmäisen painoa koskevan tavoitteen osasin ja se tavoite on nyt saavutettu. Ensimmäisenä tavoitteenani oli painaa alle 70 kiloa ja viimeisin vaakalukema osoitti painoni olevan 69,5kg. Olen siis saavuttanut uuden kymmenluvun painoni kanssa ja tässä kymmenyksessä aion jatkossa myös pysyä. Painoni on pudonnut siis 500g viime viikkoisesta. 

 

Puoli kiloa viikossa tarkoittaa huomaamattomia muutoksia

Puoli kiloa viikossa on ollut pitkään suositeltu pudotustahti ja on sitä edelleen. Syötäväksi energiaksi muunnettuna se tarkoittaa noin 500kcal energiavajetta päivittäisissä ruokailuissa. Tämä taas jaettuna viidelle päivittäiselle ateriointikerralle tarkoittaa keskimäärin noin 100kcal vajetta mikä taas tarkoittaa suunnitteen yhtä banaania tai neljää normaalirasvaista juustosiivua. Energiavajeen ollessa maltillinen, pysyy elämiseen tarvittava energia riittävänä ja pienet, mutta merkitykselliset muutokset, lähes huomaamattomina. Samasta syystä minustakin tuntuu etten olisi mitään tehnyt painonpudotukseni eteen, vaikka tietenkin olen – ei se muuten putoaisi.

Viime viikon lyhyt kertaus

Mitä minä sitten tein viimeviikolla? Sitä samaa kuin aiempinakin viikkoina eli liikuin ja ruokailin tietoisesti. Tietoisesti syöminen tarkoittaa juurikin sitä että tiedostaa mitä syö. Ei ole yhdentekevää mitä suuhunsa milloinkin laittaa ja yllä olevan esimerkin tavoin, muutama ylimääräinen huomaamatta napsittu juustosiivu kerryttää äkkiä turhaa lisäenergiaa. (Kurkkaa muuten ehkä helpoin vinkki ikinä miten tuntea olo kylläiseksi mutta välttää turha energiansaanti). En kuitenkaan voi väittää etteikö mitään ohilyöntejä itsellänikin olisi tapahtunut ja esimerkiksi lauantaina söin hyvällä omatunnolla rasvaisten juustojen kyllästämää avokadopastaa ja illalla vielä bataattiranskalaisia majoneesin kanssa. Kumpikaan ei kuitenkaan kuulu minun päivittäisiin valintoihini. isojen arkilnjausten ollessa järjestyksessä, on laihduttajallakin mahdollisuus herkutella satunaisesti ilman omantunnontuskia. Sellaisetkin hetket kuitenkin kuuluvat elämään.  Nyt nautin siitä että ensimmäinen tavoite on saavutettu ja paino on alle 70kg. Tästä on taas hyvä jatkaa kilo ja gramma kerrallaan.

Tavallista perhe-elämää

Myönnän että minulla tulee kirjoitettua perheartikkeleita yllättävän vähän siihen nähden, miten luontevaa se minulle olisi. Kolmen lapsen kanssa tavallisessa arjessakin tapahtumia tulee senverta paljon ettei aina todellakaan tarvitsisi odottaa vain niitä erityisempiä tilanteita. Toki, näistä erityisistä tapahtumista taas on erityisen mukava kirjoittaa koska, noh, ne ovat erityisiä. Se on vähän sama kuin leikkipuistossa käynti: On mukava nähdä ja kokea niitä pieniä eroja, mitä eri paikat tarjoavat vaikka loppupeleissä ne hyvin samankaltaisia keskenään ovatkin.

Nyt ei kuitenkaan ole tarjolla mitään erityistä tai erikoista vaan katsaus yhteen ihan tavalliseen perhe-arjen vapaapäivään. Tervetuloa siis kulkemaan eilinen lauantai matkassani ja toteamaan että elämme ihan sitä samaa tavallista perhe-elämää kuin kaikki muutkin samassa tilanteessa olevat.

arkikuva

Aamupäivä

Aamu alkoi pojan jalkapalloseuran ryhmä- ja yksilövalokuvauksella. Mies oli, onneksi, myös vapaalla ja jäi näinollen tyttöjemme kanssa kotiin valokuvauksen ajaksi. Itse hyödynsin ajan käymällä sillä välin ruokakaupassa ostamassa seuraavan viikon ateriatarvikkeet. Tuntui suorastaan luksukselta käydä ruokakaupassa ihan itsekseen, usein kun siellä on matkassa vähintään yksi lapsi.

Kotiin päästyämme mies lähti treenaamaan ja me jäimme tekemään hieman kotitöitä sekä lounasta. Lounaaksi tehtiin pitkästä aikaa avokadopastaa ja jestas olin jo ehtinyt unohtaa miten herkullista ja helppoa se on. Lapsista vain nuorimmaisemme tosin tykkäsi sen mausta ja isommat söivät edellispäivän rippeet tonnikala-makaronisalaatista.

Iltapäivä

Lounaan jälkeen lähdimme ulos kunnes tavattoman kylmä tuuli pakotti melko pikaisella aikataululla takaisin sisälle. Poikamme sai kylään kaverin ja keskimmäisemme vastaavasti kutsun yökylään. Siitä alkoikin yökylätavaroiden pakkaaminen ja jo pian olikin iloinen lähtö.

Nuorimmaisen kanssa aloitimme suklaakakun valmistamisen. Suklaakakku ei ollut ihan tavanomainen sillä se valmistettiin täysin ilman sokeria ja jauhoja. Pääosaa näyttelivät mustapavut ja ennakkoluulottomasti päädyin kokeilemaan tätä Leeni Viion blogista löytyvää reseptiä. Näyttää hyvältä muttei erityisesti maistunut. Ei vaikka olemme viettäneet koko perheen kesken herkutonta tammikuuta. En kuitenkaan sanoisi että maku on paha mutta en kyllä tule tekemään myöskään toiste.

Ilta-aika

Suraavana olikin pojan jääkiekkotreenien aika, minne mieheni hänen kanssaan lähti. Me sensijaan lähdimme nuorimmaisen kanssa kävellen äitini luokse, joka asuu noin kuuden kilometrin päässä. Minä sain reippaan happihyppelyn ja 3-vuotias kaipaamansa päiväunet. Siinä kulkiessa mietin jo hieman haikeana kuinka tulen ikävöimään näitä vaunulenkkejä mitkä kohta alkavat jäädä jo historiaan. Vielä niistä saa kuitenkin nauttia kun neiti ainakin toistaiseksi viihtyy  myös hereillä ollessaan kyydissä ja niinpä kävelimme illasta takaisin kotiin.

Loppuilta menikin perheen kesken sohvalla Putouksen äärellä ennen nukkumaan menoa.Putous on ollut meidän lasten suosiossa jo pitkään ja uuden kauden alkua oli tosiaan odotettu jo pitkään. On ihanaa käpertyä lapset kainalossa olohuoneen sohvalle mikä muutoin tuntuu olevan ihan mahdotonta kun kaikki haluavat katsoa eri ohjelmia. Nyt on taas mukava kun lauantai-iltoihin on tullut selkeä rutiini ainakin seuraaville viikoille, mitä se ohjelma sitten kestääkään.

Jos kaipaat lisää samaiistuttavaa ja etsit vertaistukea niin tavallista perhe-elämää on tarjolla myös neljässä kuvassa äitiydestä sekä palasissa perhearkea.  Lapsista ja heidän luonteenpirirteistään olen kirjoittanut täällä ja harrastuksista enemmän täällä. Lisäksi olen kirjoittanut niistä erityisemmistä hetkistä postaussarjassa Lasten Matkassa ja lasten kanssa tullaan matkustamaan vastedeskin.