Moi,

Nyt on luvassa hienoinen paljastus ihmismielen heikkoudesta sekä siitä ettei kaikki aina suju suunnitellusti tai ole muutoinkaan täydellistä. Vaikka olenkin jo päässyt projektissani pitkälle ja tuonut omalla onnistumisellani esimerkkiä ja intoa monelle teistä lukijoista niin en ole sen ihmeellisempi tai rautaisampi tapaus kuin kukaan muukaan.

Tässä kotona maatessa olen huomannut melko toistuvasti hokevani itselleni että eihän se yksi nyt mitään haittaa. Kyseessä on ensin yksi suklaapala, sitten se toinen yksi suklaapala ja päivän mittaan näitä ykkösiä onkin sitten kertynyt aikamoinen määrä.

Tällainen itsepetos on ehkä tyhmintä mitä voi harrastaa. Kaikenlisäksi itsellä tuo napostelu ja epäterveellisyys tuppaa jostain syystä aina osumaan yksiin muutoinkin epäaktiiviseen elämäntilanteeseen (siis niihin päiviin kun ei urheile). Luulisi että tässä kuukausien kuluessa olisi oppinut jotain itsensä hillitsemisestä, terveellisistä valinnoista sekä erityisesti siitä miten ihan pienillä valinnoilla on suuri merkitys. Näköjään opeteltavaa edelleen on.

Onneksi virheistä voi tosiaan aina oppia ja sen minä aion tehdä. Olen jälleen miettinyt syitä miksi kävi niinkuin kävi ja miettinyt yhtälailla tapoja kuinka välttää nämä kömmähdykset jatkossa.

1. Kotona ei oikeasti kannata säilöä mitään ylimääräistä hyvää.
Kun kyseessä on tällainen sokerihiiri niinkuin minä, niin on oikeasti suuri virhe säilöä tuolla kaapissa kaikenlaista herkkua kuvitellen että en minä niitä syö. Aina joskus koittaa se huono hetki ja sitten tuo kaikki katoaa ihan huomaamatta parempiin suihin.

2. Kotona kannattaa pitää tarjolla valmiina pientä terveellistä syötävää.
Noita suklaita, pieniä suolakeksejä ja kaikkea muuta vastaavaa tulee helposti nautittua ihan vain niiden helppouden vuoksi. Varsinkin nyt sairaana ollessa sitä vain tarvitsi jotain minkä voi syödä sellaisenaan ja välittömästi. Jos kaapista olisi löytynyt valmiiksi pilkottuna vaikka hedelmiä niin ne olisivat ajaneet aivan saman asian.

3. Myös mukana kannattaa kantaa terveellistä välipalaa.
Tässä on oikeastaan kyse aivan samasta kuin yllä, eli kun tarjolla on helppo ja nopea terveellinen vaihtoehto niin ei tarvitse sortua epätrvrrllisyyteen.

4. Muista syödä säännöllisesti
Tässä jonain sairastelupäivänä huomasin ihmetteleväni alkuillasta että miten ei varsinaisesti ole nälkä vaikka kello on jo sitä ja tätä enkä oikeastaan ole syönyt mitään.. Sitten mietin hetken lisää ja tajusin että olen mutustellut kaikenlaista pientä ja energiapitoista kaikenaikaa. Mikäli tätä napostelua ei olisi tapahtunut, olisin varmasti syönyt paremmin ja päivän ruokasaldo olisi ollut jokseenkin järkevä.

5. Keskity ruokailuun
Tämä voisi olla yhtä hyvin ohje että lopeta napostelu. Olin jo jossain vaiheessa päässyt tästä melko hyvin eroon mutta jotenkin napostelusta on taas tullut ongelma. Yksi nyt ja yksi kohta.. Ohimennen ihan huomaamatta. Jos lupaan keksittyä ruokailuun ei napostelua tapahdu.

Ärsyttävää on se että joutuu myöntämään itselleen tuon epäonnistumisen ja toteamaan kuinka paljon on taas heittänyt hyvää työtä hukkaan. Mutta vielä ärsyttävämpää on miettiä syitä jotka tähän ovat johtaneet. Olen jo aikaa sitten tiedostanut olevani tunnesyöjä. Syön stressiin, suruun, iloon, lohtuun – siis käytännössä mihin vain tunnetilaan.  Edellä olen esittänyt muutamia vinkkejä selviytyä ongelmahetkistä mutta niillä ei pureuduta itse ongelman ytimeen. Vaikken mielestäni juuri nyt mitenkään stressaakaan niin jotain on varmasti meneillään kun niin pitkään hyvällä mallilla jatkunut elämäntapamuutokseni on yhtäkkisesti alkanut lipsua ihan urakalla. Se mikä kuitenkin on hienoa on että päinvastoin kuin aiemmin, osaan nyt tunnistaa tämän ongelman jo tässä vaiheessa enkä vasta kymmenen kilon päästä.

Mutta jos jotain huonoa niin myös jotain hyvää – Huomasin ilokseni että olen tavoittanut sen vaiheen suklaansyönnissä että tumma suklaa lyö mennen tullen laudalta kaikki nuo jonninjoutavat rasvaiset sokerimössöt joita suklaana myydään. Tätä lausetta en ikipäivänä olisi omasta suustani uskonut kuulevan mutta nyt sekin ihme on tapahtunut. Tämän, jo-tapahtuneen-muutoksen, vuoksi uskallan vakaasti väittää että voin oppia pois myös tunnesyömisestä. Loppupeleissähän tärkeintä on se että epäonnistumisen jälkeen uskaltaa aloittaa uudestaan.

Moikka,

Eilisen kilometritekstin jälkeen voin ehkä tarjota jotain hieman kevyempää. Flunssa alkaa omalta osaltani olla selätetty ja luottavaisin mielin odottelen maanantaita jolloin palaan urheilun pariin. Olen tässä viime päivien aikana juonut kuppitolkulla kuumaa inkivääri- ja sitruunavettä. Siirryin tähän luonnonversioon kun kaapissa olleet Pandol Hotit loppuivat.

Kuten kerroinkin niin siirryin herkuttelusta takaisin terveellisyyteen ja flunssaa vastaan on taisteltu myös hedelmäsalaatin voimin. Niin ja ehkä ihan vähän kuitenkin myös suklaan 😉

Olen myös nyt vihdoin ja viimein saanut aikaan jonkinmoisia ratkaisuja ja otin eilen yhteyttä tuohon tulevaan saliini. Kyllä, minusta tulee nyt sitten kaiken pohdiskelun jälkeen salihirmu, joka pummppaa siellä aina arkiaamuisin jo ennen seiskaa. No ehken sentään ihan joka päivä ole siellä väkertämässä painojen kanssa.. Ennen minkäänmoista kokemusta kuvittelisin tekeväni kolmena päivänä lihaskuntotreenin (ma, ke, pe) ja noina välipäivinä (ti, to) aerobisen suoritteen. Jos toki alan ammattilainen ehdottaa tuota harjoitusten päittäin vaihtamista niin otan toki ohjeen vastaan. Kunhan nyt ensin pääsen salille asti.

Tulin tosiaan siihen tulokseen että jos työelämään palattuani haluan maksimoida aikani kotona, tulee minun jatkossa urheilla aina aamuisin ennen työpäivää. Ihan tuohon aikaan en viitsi kotona kauheasti hyppiä ja pomppia hyvän naapurisovun säilyttämiseksi ja koska haluan kuitenkin tehokkaan treenin niin minkäänmoinen himmaaminen ei siis tule kuuloonkaan.  Lisäksi omissa mielikuvissa näen itseni jostain syystä treenamassa salilla oman olohuoneen sijaan. Aloitan harjoittelemisen välittömästi saatuani saliohjelman käyttööni ja nyt odottelenkin maanantaiksi puhelua jotta pääsemme sopimaan saliopastusajasta ja samalla jäsenyydestä. Odotan niin innolla eli ehkä tämä todellakin oli se oikea ratkaisu.