Hae
My Project Is Me

Äiti, miksi sinulla on viikset

Lapsilla on usein hassuja sutkautuksia ja vilpittömiä ihmetyksen aiheita.  Aina toisinaan nauran näitä vedet silmissä kun Iltalehti (vai Sanomat) niitä ainakin jollain aikavälillä aina julkaisee. Tässä muutama sutkautus meidän perheen lasten suusta.

lasten suusta

“Äiti, miksi sinulla on viikset”, ihmetteli 6-vuotiaamme tässä kuluneella viikolla. Olimme jo aikaisemmin puhuneet ihokarvoista kesällä kun mutapohjainen luonnonvesi paljasti iholla olevat karvat.

 

“Muistatko sen kerran kun Jeesus laittoi whatsappia”, kysyi poikamme aikanaan. En vieläkään tiedä ketä hän todellisuudessa tarkoitti mutta muutoin keskustelu koski irtokarkkeja. Ja vastauksena kysymykseen: Ei, en muista kun Jeesus laittoi whatsappia.

 

“Tiedätkä miksi Suomi voitti (jääkiekon maailmanmestaruuden)? Koska se oli vain niin hyvä”. Suhteellisen simppeliä, mitä sitä sen enempää analysoimaan.

 

“Tämä on kyllä tosi hieno ravintola” totesi pienimmäisemme kun jäimme joskus jonkun isomman kaupan yhteydessä olevaan kahvilaan syömään.

Näillä ajatuksilla, leppoisaa viikonloppua! Meidän perhe suuntaa kohti syksyistä Tukholmaa.

lasten suusta

Repsahdus vai hallittu herkkuhetki

Kirjoitin alkuviikosta viikkopäiväkirjassani esimerkin kahdesta erilaisesta tavasta syödä ohi ruokavalion: suunnitellusta sekä sunnittelemattomasta. Toisinsanoen sallitusta ja hallitusta herkkuhetkestä sekä repsahduksesta. Kuten huomaa, on niihin suhtautumisessa eroa vaikka käytännössä tilanne on sama.

repsahdus

Repsahduksella on ikävä maine ja jo pelkkä termikin kuulostaa negatiiviselta. Repsahdus tapahtuu kun jostain, usein käsittämättömästä, syystä syö ohi ruokavalion. Usein tätä yksittäistä tapahtumaa seuraa vielä se että “kun on kerran jo syömään alettu, syödään sitten kerralla”. Tällainen kaikki-tai-ei-mitään ajattelu on usein turmiollista, ja uskallan ilman mitään sen suurempaa tutkimusta väittää, että se on myös usein monen epäonnistuneen dieetin kohtalo.

repsahdus

Elämää ilman repsahduksia

Vaan entä jos ei olisi lainkaan repsahduksia? Tämä ei tarkoita sitä että ei koskaan herkuttelisi tai söisi ohi täydellisen ruokaympyrän (tai ruokakolmion tai sellaisen lautasmallin, minkä nyt ikinä tunteekaan täydelliseksi). Ilman repsahduksia selviää kun ei kiellä ruokavaliosta mitään. Kun kaikki on sallittua, ei tarvitse potea huonoa omatuntoa siitä että söikin kakkupalan kahvin kanssa.

Ihan jokapäivä ei palaa kakkua kannata kuitenkaan ruokavalioon sisällyttää vaan suunnitella herkkuhetket jo ennakkoon. Joskus niitä voi olla yksi viikossa, joskus useampi ja toisinaan taas harvemmin. Huomista (tai lauantaita tai..) on paljon helpompi odottaa kuin ajankohtaa, minkä olemassaolosta ei vielä edes tiedä.

hallittu herkkuhetki

Edelliset esimerkit olivat psykologisia ja usein se onkin nimenomaan se mieli, minkä niitä herkkuja tekee mieli. Harvemmin nyky-yhteiskunnassa nälkä on se mikä kohti epämääräisempää syömistä ajaa. Mutta silloin kun niin käy on tämäkin kompastuskivi helposti taklattavissa: syömällä tarpeeksi. Jos et ole vielä huomannut niin kylläisenä on paljon helpompi vastustaa mielitekoja, mitä ainakin allekirjoittaneella ne turhat herkuttelukerrat usein ovat.

Kumman sinä siis valitset: Repsahduksen vai Hallitun herkkuhetken?

Kurkkaa myös tämä aihetta sivuava postaukseni: Nälästä ja näläntunteesta