Mietin eilen töissä ollessani että tämä viikko on tuntunut jotenkin todella pitkältä. Usein tuntuu että on taas perjantai mutta mutta eilen tuskastelin tosiasian kanssa että on vasta keskiviikko. Siinä samassa tajusin että minähän olen ollut koko viikonlopun töissä ja eilinen oli kuudes työpäivä putkeen. Viimeisen 11:n päivän aikana minulla on ollut yksi vapaapäivä ja vaikka työstäni pidän, vapaapäivien puute alkaa tuntua. 

Minulle on kertynyt syksyn aikana jonkinverran ylimääräisiä työtunteja, joita on mahdollisuus pitää joko vapaana tai nostaa rahana. Minulle on itsestäänselvyys että haluan käyttää nämä vapaana mutta näin ei ole ollut suinkaan aina. Muistan kun kävin keskustelua joskus alle parikymppisenä samasta aiheesta itseäni reilu kymmenen vuotta vanhemman henkilön kanssa. Meillä oli hyvin erilaiset tilanteet, minä olin opiskelija ja hän perheellinen Sinä missä itse valitsin tuolloin rahan, valitsi hän vapaa-ajan – aivan kuten minä nyt. On hyvä että näitä erilaisia vaihtoehtoja tarjotaan, sillä meitä on erilaisissa elämäntilanteissa olevia ja siten molemmille vaihtoehdoille on yhtäläistä tarvetta. 

Onneksi tänään on minun perjantaini vaikka vasta töihin tullessa tajusin että oikeasti on torstai. Minun työputkeni päättyy tosiaan tänään ja pidennetty viikonloppu alkaa kun huominen perjantai on poikkeuksellisesti vapaa. Se tulee kyllä tarpeeseen.

Olen ollut nykyisessä työpaikassani 10,5 vuotta mutta muutama viikko takaperin tein hurjan päätöksen ja irtisanouduin. Tai sinänsä päätös ei ollut hurja, olihan minulla olemassa oleva työtarjous uuteen tulevaisuuteen mutta näin pitkän ajanjakson jälkeen, hyppy tuntemattomaan tuntui silti hurjalta.

Paljonko parempi palkka on?

Lähtökohtaisestihan jokainen hakeutuu urallaan eteenpäin – minun tarinani on hieman toisenlainen tai ainakin havinaisempi. Vai vaihtaisitko sinä huonompipalkkaiseen työhön? Tai työhön, missä työajat muuttuvat säännöllisestä epäsäännölliseksi? Harvempi niin tekee, mutta minä tein. Joku voisi siis lyhyesti, asiaa sen enempää miettimättä sanoa, että vaihdoin suoraan sanoen huonompaan.

Joskus vähemmän on kuitenkin enemmän

Nykyinen työroolini on ollut vastuullisin koko työurani aikaisista, vaikka olenkin jokaisessa työpaikassani esimiestehtävissä työskennellytkin. Ala, millä olen viimeiset kymmenen vuotta työskennellyt, on ollut nopeatempoista ja jatkuvasti kehittyvää sekä muuttuvaa. Olen nauttinut tästä matkasta, niistä haasteista ja opeista mitä olen saanut mutta samaan aikaan se on ollut myös uuvuttavaa. Kuten yrityksen sisälläkin on leikkisästi todettu, niin olen toiminut oman työkenttäni toimitusjohtajana, vastaten kaikesta mitä kyseisessä tulosyksikössä tapahtuu. Työt ovat usein seuranneet kotiin ja vapaapäivistä on yllättäen saattanut muodostua työpäiviä. Jossain toisessa vaiheessa elämää, tämä olisi ollut unelmaa mutta minusta alkoi tuntua, että ehkä juuri nyt, vähemmän voisi olla enemmän.

Kohti omia unelmia

Minun olisi ollut mahdollista pysyä edelleen nykyisen työnantajan palveluksessa ja vaihtaa valitsemaani työtehtävään.  Päädyin kuitenkin tekemään toisin ja astun joulukuun alkupuolella täysin uudelle alalle, kohti omia unelmiani hyvinvoinnin ja liikunnan parissa. Pääsen vihdoin alalle, missä omat henkilökohtaiset intressini yhdistyvät ammatilliseen osaamiseeni ottaessani vastuulleni erään kuntosali- ja liikuntakeskuksen asiakaspalvelutiimin kehittämisen ja lähiesimiestehtävät.

Vaikka työuralla tämä on ehkä näennäisesti askel taaksepäin, on se minulle henkilökohtaisesti askel eteenpäin. Erästä elämäntapaekspertiä loppuun lainatakseni #jahtaaunelmiasi, se kannattaa aina.

Kaulahuivi// Only (kierrätetty), Pusero// Only

Farkut// Dr. Denim (kierrätetty), Kengät// Anna Field, Zalando