Olen laihtunut muutaman kilon. Vaikka muutaman kilon pudotus ei määränä ole mikään valtava, niin se on minulle henkilökotaisesti merkittävä ja jopa huomattava. Ja ihan konkreettisesti sen huomaa vaatteista mitkä istuvat päälle nykyään ihan eri tavalla kuin ennen. Jaoinkin tämän alla olevan kuvan eilen Instagramiin ja siinä keskiössä ovat aina ennen niin tiukat housut, mitkä nykyään soljahtavat päälle haasteitta.

Tämä muutaman kilon pudotus ei ole ollut mikään pikajuoksu ja joku ilkeämielinen voisikin sanoa, että pudottaa saman verran käytyään kerran vessassa isommalla tarpeella. Hyvä hälle, joilla näin on mutta itsellä kilot istuvat tiukemmassa. Ehkä se johtuu kaikesta menneestä jojoilusta painoni kanssa, ehkä stressistä, huonosti nukutuista öistä tai ihan puhtaasti vaan liiasta energiasta suhteesta kulutukseen mutta yhtä kaikki ne istuvat tiukemmassa kuin yksi vessassa käynti. On hyvä kuitenkin muistaa että vaikka jokin on vaikeaa, ei se kuitenkaan onneksi ole mahdotonta. Ja se että olen laihtunut muutaman kilon, on todistus tästä.

Olen dokumentoinut tammikuun alussa painavani 70,7 kiloa ja viimeisin vaakalukema on tämän viikon maanantailta, tasan 68 kiloa. Karkeasti siis kahden kuukauden aikana olen laihtunut vajaan kolmen kilon verran. Kilojen lisäksi, olen varmasti kadottanut myös joitain senttejä sillä kuten jo kerrottu, huomaan itse muutoksen erityisesti vaatteiden istuvuudessa. Omaksi harmikseni en ole kuitenkaan huomannut mittoja ylös kirjata. Konkreettisten muutosten lisäksi se, että olen laihtunut muutaman kilon, tuntuu myös muutoin hyvältä ja olo yllättävän paljon keveämmältä.

Muutosmatkani tähän saakka, ei todellakaan ollut mikään pikajuoksu eikä se sellaiseksi tule muuttumaankaan. Päinvastoin kuitenkin kuin tähän asti, ajattelin aiheesta kirjoittaa jatkossa taas enemmän ja samalla paitsi dokumentoida omaa matkaani, myös onnistua jakamaan vertaistukea painonhallintaan – kuten blogini esittelyssä kerronkin.

Myönnän, olen ollut hukassa blogini kanssa. Olen kipuillut paljon sen kanssa, mistä kirjoitan mutta ennen kaikkea, miten kirjoitan.

Kirjoittaminen on taitolaji

Kuten niin moni asia, myös kirjoittaminen on taitolaji. Tässä vaiheessa, kun tuntuu että oma tekstini on tyssäämässä jo tähän, tuntuu suorastaan nololta myöntää, että kirjoittaminen on ollut minulle luonteva ja kiinnostava ilmaisutapa. Vaikka tällaisen tekstin julkaiseminen ei ehkä erityistä osaamista vaadi, niin kirjoittamisessakin kehittyy tekemällä. Nyt kun oma kirjoittaminen on ollut jo pidemmän aikaa satunnasta, niin näinkin yksinkertaisen tekstin kirjoittaminen on yllättävän haastavaa. Tässä on myös muuten yksi syy, miksi en ystävänpäivänä tekstiä julkaissut, vaikka se alkuperäinen ajatukseni oli – minusta nimittäin tuntui etten osannut pukea sanoiksi niitä ajatuksia mitä olisin ystävyydestä halunnut sanoa. Niinpä jätin koko tekstin kirjoittamatta.

Motivaatio- vai aikapula

Kehuin loppuvuodesta 2021 palaavani julkaisutahtiin, missä kirjoitan tekstin kolmesti viikossa. Olettekin ehkä huomanneet, että tämä lupaus ei ole valitettavasti pitänyt. Haluaisin sanoa, että ei ole ollut aikaa ja osittain tämä pitääkin paikkansa. Parhaimmillaan yhteen julkaisuun ei mene kauaa ja teksti muodostuu melkein kuin itsestään. Pahimmillaan, tilanne on päinvastainen ja usean tunnin yrittämisestä huolimatta sanoja ei vain synny. Siinä vaiheessa voi jo sanoakin, että kyseessä on aikapula, sillä minulla harvemmin on useiden tuntien mittaisia ylimääräisiä hetkiä arjessani.

Toisaalta, uskon myös siihen, että jos jotain oikein paljon haluaa niin sille raivaa elämästään myös tilaa. Ehkä blogin kirjoittaminen ei ole siis ollut tämän priolistan kärjessä ja tämän ääneen myöntäminen tuntuu pahalta. En ole kuitenkaan vielä(kään) valmis luovuttamaan sen suhteen. Uskon että minulla on sanottavaa, ainakin mitä listattuihin blogiotsikoihin tulee ja seuraavaksi haastankin itseni myös kirjoittamaan niiden alle sanoja.

Blogi vai Instagram

Blogin sijaan, olen minäkin siirtynyt yhä enemmän Instagramiin. Instagramissa olenkin julkaissut jotain, lähes jokaisena päivänä ja kynnys siellä julkaisemiseen onkin jollain tavalla blogia matalampi. Toisaalta taas Instagramissa on oltava blogiakin aktiivisempi ja monitahoisempi ja koska siihen olen pyrkinyt, niin blogille on jäänyt vielä vähemmän aikaa. Olen myös monesti miettinyt sitä, että jos kirjoitan asiasta X Instagramissa, niin mitä lisäarvoa voin enää aiheeseen liittyen tarjota blogissa. Tai toisinpäin, että mitä voin tarjota enemmän Instagramissa blogin sijaan, etteivät kanavat ole pelkkää toistoa toisistaan. Ja toki sitä, että kumpi kanavista se minun ensisijainen onkaan. Tämänkin postauksen kuvat ovat kaikki jo Instan puolelta tuttuja.

Kuten kuitenkin kirjoitettu, en ole vieläkään valmis luovuttamaan blogini suhteen. Ja ehkä tämän kaiken myöntäminen helpottaa minua itseäni tässä kirjoitusprosessin jälleenaloituksessa. Olen hukassa edelleen, mutta ehkä alan pikkuhiljaa taas hahmottamaan minne minun on tarkoitus matkaani jatkaa. Vai mitä sinä olet mieltä, vieläkö blogille on paikkansa vai oletko sinäkin siirtynyt pääasiassa Intsgramiin?