Hae
My Project Is Me

Outolintu(ko?)

Olenko outo jos kerron että..

.. Ennen valokuvaussessiota (niin tai siis sitä, missä itselaukaisimella nappaan jokusen kuvan blogia varten) lisään usein hajuvettä ikäänkuin freesaamaan kuvaa.

.. En tykkää Fazerin sinisestä. Tai oikeastaan Fasun suklaista varsinaisesti muutenkaan. Syön toki, varsinkin paremman puutteessa, mutten itse kyllä koskaan osta. Mutta Mignonmuna on poikkeus, se nimittäin on hyvää eikä yhden sellaisen syöminen kerralla tee edes tiukkaa. Aikanaan Fazerilla oli muuten sellainen ihana valkosuklaapatukka basilikalla höystettynä. Sekin oli hyvää.

.. Mielestäni lämpimän, uunipahdetun, juustovoileivän kruunaa juuston alle piilotettu banaanisiivu – ehkä vielä sipulin kera. Tosi outo makuyhdistelmä mutta ihan taivaallinen. Jos et ymmärrä tätä niin älä huoli, ei ymmärrä kukaan tässä perheessäkään. Ehkä se Fasun suklaapatukkakin oli liian outo ja katosi markkinoilta ihan syystä..

.. En ole katsonut yhtäkään jaksoa Game Of Thronesia. Tähän ei kait ole lisättävää – en tiedä sarjasta mitään enkä näin monen tuotantokauden jälkeen viitsi edes alkaa yrittää kiriä kiinni. Eikä ehkä oikein jaksa kiinnostaakaan.

 

No,  olenko outo vai tunnustautuuko kukaan samanlaiseksi outolinnuksi?

Miten minusta tuli aamutreenaaja?

Muistan kun minulta joskus vuosia sitten kysyttiin erään rekryfirman haastattelussa että olenko enemmän ilta- vai aamuihminen. Vastasin että ilta, ja sain keikkatöitä ravintolan blokkaajana. Nykyään on turha varmaan edes sanoa että tilanne on päinvastainen. Arkiaamuisin kello soi viideltä ja minulla on treeni jo puolivälin paikkeilla kellon lyödessä kuusi. Mutta miten ihmeessä tähän on tultu? Miten ihmeessä entisestä aamutorkusta tuli aamuvirkku? Miten ihmeessä saan itseni tuohon aikaan aamusta treenaamaan?

Rehellisesti vastaus kuuluu että olosuhteiden pakosta. Olen oppinut itsestäni sen että minulle sopivat säännöllisyys ja rutiinit. Ja jos haluan treenata säännöllisesti, on minun valittava sellainen treeniaika mikä mahdollistaa mahdolisimman säännöllisen harjoittelun. Vaihtoehdot jakautuvat käytännössä kahtia: Joko ennen tai jälkeen työpäivän.

Tästä tullaan sitten siihen tosiasiaan että aikataulusuunnittelussa on huomioitu myös muu perhe, eli lapset ja mies. Mieheni tekee vuorotyötä, mikä vaikuttaa omiin aikatauluihin (treenien suhteen) siten että työpäivän jälkeinen treeni olisi mahdollista vain hänen vapaapäivinään ja/tai aamuvuoropäivin ellen sitten ottaisi lapsia mukaan. En kuitenkaan, valmiiksi pitkän päiväkotipäivän jälkeen, yksinkertaisesti halua viedä heitä vielä seuraavaan hoitopaikkaan eli salin lapsiparkkiin (eikä tätä mahdolisuutta enää nykyisessä treenipaikassani itseasiassa edes ole). Ei, illat ovat meidän perheen yhteistä aikaa.

Ja niin minä olen aamutreenaaja. Jos tosin saisin valita, niin en ehkä ihan noin aikaisin salilla kävisi ja myönnän ettei suorituskyky aina ole parhaassa iskussa vastaheränneenä. Mutta kuten ehkä kaikki aamutreenaajat, niin kyllä minäkin joudun ärsyttävästi hehkuttamaan niistä saatavaa loistavaa starttia koko loppu päivälle. Oma oloni on aina töihin mentäessä jotenkin energisempi niinä aamuina kun olen tullut treenien kautta. Ja mitä siihen aamuvirkkuuteen tulee, niin kun vain herää tarpeeksi ajoissa tarpeeksi pitkään, alkaa unirytmi väkisinkin kääntyä (poislukien erilaiset mielen sairaudet).