Oletteko koskaan nähneet sellaista unta, jossa ajatte autoa kovaa vauhtia ja kun tulisi aika jarruttaa, niin jarrut eivät toimi? Minä olen, useampaankin otteeseen vaan viimeaikoina on tuntunut että tuo uni on muuttunut todeksi. En sentään ole joutunut auto-onnettomuuteen eli se ei ole syynä blogihiljaisuuteen vaan yksinkertaisesti en ole ehtinyt/jaksanut tähän maailmaan paneutua millään lailla. Ja jos ollaan ihan rehellisiä, niin en ole oikeastaan mihinkään muuhunkaan.

Salilla, tai minkäänmoisissa muissakaan treenintapaisissa en ole käynyt sitten viime maanantain. Kun kello on soinut 4.30, en yksinkertaisesti ole päässyt sängystä ylös. Olen ajatellut että nukun tunnin pidempään ja lähden salin sijaan kävelylle vaan väsymykseltäni en ole tähänkään pystynyt. Niinpä olen vielä kerran siirtänyt kelloa tunnilla ja herännyt 6.30 ja painellut pikavauhtia töihin.

Väsynyttä oloani olen virkistänyt luvattomilla määrillä kahvia enkä edes halua ajatella montako kuppia sitä on viimeisen viikon aikana tullut juotua. Kahvinjuonnin lisääntyessä, on vedenjuonti vähentynyt samassa suhteessa. Rookie mistake, I know. Ja kun väsyttää vietävästi niin salakavalasti nopeat hiilarit tekevät yllätyshyökkäyksen ruokavalioon. Jos aamu aina alkaakin kaurapuurolla ja iltaan asti kaikki sujuu hyvin niin viimeistään lasten mentyä nukkumaan, tapahtuu jotain mystistä. Mitä edemmäs viikkoa mentiin, sitä aikaisemmin hiilarit hiipivät ruokalautaselle.

Mikäs se täällä onkaan

Vaikka tarjolla olisi ollut myös tätä

Yhdessä nämä kaksi aiheuttivat sellaisen oravanpyörän, josta ei tuntunut olevan ulospääsyä. Jokaisena iltana ajattelin että huomenna herään salille. Huomenna en enää sorru mielihaluihin vaan kerta toisensa jälkeen pyörsin omat päätökseni ja ajattelin parantavani oloani lisäunella. Lisäuni ei kuitenkaan tuonut energiaa sen enempää kuin syöty lisäenergiakaan, ja alkoi tuntua, etten pääse kaivamastani kuopasta enää omin avuin ylös. Nielin ylpeyteni, keräsin rohkeuteni ja tunnustin. Tunnustin tämän teille ja tunnustin tämän valmentajalleni.

En sano että olen vieläkään ihan ”kuivilla” mutta ainakin olen saanut muistutuksen siitä miksi tätä yleensäkään teen: En halua että oloni on sellainen, kuin se on nyt. Kukapa pitäisi siitä turvonneesta olosta kun tuntuu että silmät muurautuvat umpeen pelkästä pöhötyksestä? Kukapa pitäisi siitä että housunnapit puristavat? Kukapa pitäisi siitä että ei jaksa tehdä mitään muuta kuin nukkua? En minä ja tuskin kukaan muukaan.

Katse ylöspäin, kohti tulevaa!

Haluan muistuttaa itseäni ja niitä lukuisia muita jotka ovat joutuvat samaan tilanteeseen: Epäonnistumiset kuuluvat osaksi onnistumista. Jos jokaisen epäonnistumisen kohdalla heitettäisiin hanskat tiskiin, ei uusia asioita tulisi koskaan opittua eikä syntyisi niitä onnistumisen tunteitakaan. Se mikä merkkaa tässä vaiheessa on että miten jatketaan eteenpäin ja vastaus on että siten kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Olen viettänyt lepoviikkoa, vaikken ehkä suunnitellusti mutta ei kaikkea aina voikaan suunnitella. Tänäaamuna pakerrettiin taas tutunnäköisissä tunnelmissa ja ihmettelin lähes ääneen sitä että miten muutama päivä takaperin tämä kaikki olikin muka tuntunut niin ylivoimaisen vaikealta.

Niin ja se paino, 65,4kg eli +2,7kg viikossa. Seuraavaksi katsotaan kauanko katoaminen kestää.

Moi,

Fitin sijaan olen keskittynyt viimeaikoina blogiportaalin toiseen puoleen, eli fashioniin. Niin tänäänkin. Näyttävien ja värikkäiden treenivaatteiden valikoimalta ei ole voinut välttyä. Siinä missä suomalainen herkästi pukeutuu mustaan/harmaaseen/maaanläheisiin sävyihin niin salille (tai jumpalle) päälle puetaan mitä värikkäimpiä kombinaatioita tai printtejä. Näinhän on ollut jo tovin ja olenkin pidemmän aikaa ihaillut kanssatreenaajien (silloin harvoin kun heitä näen) uskallusta pukeutua näyttävästi.

Ensimmäinen askel olivat värikkäät yläosat mutta housut pysyivät visusti mustina. Tai korkeintaan niissä oli jokin värikäs raita. Sittemmin olen muuttunnut rohkeammaksi ja myös housut ovat saaneet väriä ja viimeisin tulokas ovatkin yhteistyökumppani Gazozilta tilatut Nebbian kanariankertaiset pöksyt.

Työpukeutumisessa väriskaala loistaa vielä poissaolollaan ja erilaiset puuterisävyt ovatkin olleet enimmissä määrin kevään hankintoja. Tässä alla esimerkiksi tämän päivän työasua.

Peplumtoppi @Veromoda