Moi,

Takaisin kotona, tutussa ja turvallisessa ympäristössä. Vaikka en sitten tiedä että onko kyseessä luonteenheikkous mikäli vieraassa ympäristössä on alttiimpi ”oman ruokavalion” ulkopuolisille ärsykkeille. Lainausmerkkejä käytän syystä etten virallisesti ole millään ruokavaliolla tai kuurilla vaan yritän vain syödä omaan maailmankuvaani järkevimmällä mahdollisella tavalla. Vaikka siis aamupalani alkaa yhtä vakaasti maitorahkalla myös kodin ulkopuolella, on aina pientä poikkeusta kun kokkeja löytyy enemmän kuin vain yksi. Nyt siis kuitenkin kotona, omien kokkailujeni äärellä vaikkei viimeisissäkään mitään vikaa ole.

Kuhasalaatti

Possua maustekastikkeessa

Broirelia tomaattikastikkeessa, salaattia ja perunaa

Lohta ja salaattia

Lyhyehkö, 5:n päivän, visiittini toi mukanaan myös treenitauon ja kaikki liikunta koostui vain ja ainoastaan hyötysellaisesta. Tämä sai minut taas kerran miettimään niitä kaikkia ilmaisia, hauskoja, tehokkaita (ja hieman pokkaakin) kysyviä tapoja, joita kuka tahansa meistä voi toteuttaa oman arjen lomassa. Kuten vaikkapa rappuset, joita kotiovelle kertyi 80. Pieni teko valita rappuset hissin sijaan, tekee hyvää kropalle eikä edes vie aikaa sen enempää. Millaisen treenin sitä saisikaan kun kävisi ihan huvin ja urheilun vuoksi (ja naapureiden kiusaksi) ravaamassa rappuja edestakaisin vaikka kymmenen kertaa.. Hyvään treenin ainakin (jos ei vain välitä kummastelevista naapureista).

Tai vaihtoehtoisesti lyhyemmillä, (ulko)rappusilla, minä hypin raput ylös tasajalkaa ja juoksin alas kilpaa mäkeä laskevan pojan kanssa. Tämä oli molempien mieleen (ja kävi minulle ihan kunnon päälle). rappustreeneissähän oikeasti kaikki on mahdollista ja vain taivas on rajana (talvella tietty turvallisuus huomioiden).

Kävely on aina hyvä ratkaisu ja minua itseäni suorastaan harmittaa joinain kertoina kun lyhyen matkan takia ahtaudun auton ratin taakse. olen vielä kuitenkin senverta kävelijä että ihan hevillä en lähde pikkumatkan takia autoa ajamaan vaan ennemin kävelen – varsinkin jos olen yksin liikenteessä.

Varokaa heikkoja jäitä – ja kukas se onkaan järven jäällä

Leikkipuistoista olen joskus ennenkin maininnut ja varsinkin kesäaikaan niistä saa oivia jumppapaikkoja. Näin talviaikaan kovassa huudossa on edelleen kiikkulauta, jossa valtavalla painoerolla saa kyllä tehdä itse reisillä melkoisesti työtä. Kuva on jostain ammoisilta ajoilta mutta selvittänee asiansa mitä vempainta tarkoitan. Itse valitsin tällä kertaa pliekyykyt ja voin sanoa että jossain vaiheessa oli pakko sanoa että nyt otetaan pieni tauko.

Vielä viimeisenä lapsivinkkinä totean myös että kotitanssit toimivat myös aina mainiona sykkeenkohottajana. Ja jos kotoa löytyy sylivauva, joka toimii lisäpainona niin aina vain paranee. Meillä taitaa olla kyykyt suosiossa kun näissä kotikoreografioissakin tulee usein syväkyykkyjä ja näin maantasalla asujina myös hyppyjä.. Kohottavat mukavasti sykettä. Tässä vaiheessa joku saataa ajatella että onko kaikesta pakko vääntää treeniä niin ei suinkaan ole. Täällä vain lapset tuntuvat olevan liikkuvaa sorttia ja tämä kaikki on hauskaa myös heistä (jopa silloin kun minusta ei välttämättä siltä tuntuisi). Liikunta voi siis olla lasten leikkiä ja tämän ansiosta saattaa löytyä ihmisiä jotka voivat sanoa etteivät juurikaan harrasta liikuntaa mutta ovat silti hyvässä kunnossa.

Moikka,

Perimaanantaiseen tapaan olen käynyt vaa’alla, joskin vieraalla sellaisella. Oma vaakanihan on hyvin käyttäjäystävällinen ja näyttää siis melkoisen usein hieman matalampia lukuja kuin jokin muu. Näin siis myös tällä kertaa ja kuten siis arvata saattaa on lukuni taas plussan puolella viimeviikkoisen verraten. Omalla kohdallani olen tullut siihen tulokseen että viikottainen vaa’alla käyminen on minulle vain tapa. Vaikka vaalalukema minua ohjaileekin niin en silti vanno sen nimeen ja esimerkiksi viikottainen nousu ei minua huoleta vaikka ehkä pitäisi. Sen sijaan jos nousua on kahtena peräkkäisenä viikkona, on aika tehdä jotain. Päivän nouseva luku vieraalla vaa’alla siis +1,2kg eli 56,3kg. Mitään en varsinaisesti ole tehnyt toisin.

Leipä on pysynyt ruokavaliosta poissa, melkolailla ongelmitta. Siinä missä ensimmäisellä viikolla leipää olisi tehnyt mieli vähän jokavälissä niin toinen viikko oli jo helpompi. Sokeriherkuton tammikuunikin alkaa olla jo lopuillaan. Homma on sujunut niin näppärästi että melkein harmittaa etten ole ollut asian suhteen tiukempi mutta kuten todettu aiemmin niin ehkä juuri tästä syystä se onkin ollut niin helppoa. Ajatuksia tästä sekä jatkosuunnitelmat tulen varmasti kirjaamaan vielä erikseen.

Liikunnasta vielä sen verta että viikkoon mahtui neljä salia sekä muutama kävelylenkki.

editedit: Tämä postaus on tehty puhelimella, jonka vuoksi hieman perusmaanantaista lyhyempi ja tiiviimpi.