Moikka,

Ja hyvää pääisäistä kaikille! Tälläkin viikolla olen syönyt maitorahkaa, joka on tällä hetkellä vakioitunut 3*250g annokseen. Ensimmäinen syödään aamulla hieman ennen kuutta, seuraava heti töihin päästyäni yhdeksän maissa (minulla on muuten aina järjetön nälkä kun pääsen töihin asti riipumatta siitä syönkö tai olenko syömättä salilla treenin jälkeen esim. banaanin) ja kolmas sitten välipalana kolmen aikoihin työpaikalla. Iltarahka on jäänyt pääsääntöisesti pois vaikka toisinaan sekin edelleen toteutuu riippuen siis siitä miten tuo minun kakkosruokailuni aikatauluttuu (syön siis kaksi lämintä ateriaa päivässä).

Ihan vakionahan minulla on rahkan seassa sokeroimatonta mehukeittoa ja kiitos lukijan vinkin, olen kokeillut myös stevia-makeutettuja mehukeittoja. Vaihtoehtoisesti olen satunnaisesti makeuttanut rahkaa myös erilaisin nestemäisin stevioin, joita olen siis tilaillut iHerbistä.

Näiden lisäksi rahkassa vaihtelevat erilaiset pakastemarjat, joskus kuivatut marjat, hedelmät, pähkinät, siemenet ja leseet sekä mysli. Lisäksi tietty satunnaisesti sieltä löytyy sitten vaikka mitä aina mantelitöhnästä kurkunpaloihin. Tässä eräs yleinen esimerkki versioista, jossa on vähän kaikkea.

Jos alkaa kyllästyttämään niin uusimmassa Fit-lehdessä (4/2013) oli aimokasa lukijoiden vinkkaamia ja hyväksi havaittuja sekoituksia kuten omena+kaneli, kiivi+tummasuklaa, macajauhe+muussattu banaani+kaakonibs+kookosmaito. Ja tässä tosiaan vain muutamia (omaan silmään kokeilemisen arvoisiksi) mainittavia vaihtoehtoja. Mikä on sinun paras rahkareseptisi?

Moikka,

Jatketaan hieman dvd-asialla, johon otsikko ei kyllä anna minkäänlaista osviittaa. Joskus kauan sitten, siis reilu vuosi taaksepäin, olin meidän olohuoneessa tuttu päivittäinen näky jonkun jumppa-dvd:n parissa. Sittemmin nämä ovat jääneet lukuunottamatta viimeviikkoisia kokeiluja dancetonen parissa. Näistä ehkä innostuneena päätin katsastaa oman kaappini tarjonnan ja kokeilla muutamaa sellaista ohjelmaa, joihin en aikoinani ehtinyt oikeastaan kuin vain tutustua ilman varsinaista kokemusta.

 

Ensimmäisenä kokeiluun päätyi vihreäkantinen Banish fat boost metabolism. Päinvastoin kuin aiemmin tekemäni Jillianin treenit, on yhden ohjelman kokonaiskesto noin kolme varttia, mutta sen pilkkominen lyhyempiin osiin on mahdollista. Minä tein kerralla koko harjoituksen. Välineiksi riittää jumppamatto, kengät sekä vesipullo – painoja ei siis tarvita. Ohjelmassa vaihtelevat nopealla syklillä niin lihaskunto-osuudet kuin aerobinen harjoittelu ja minulla ainakin pysyi syke koko ajan melko korkealla, kiitos kaikenmoisten hyppyjen. Treenin jälkeen olo oli aivan rikkipoikkipuhki ja tätä seurasi kuitenkin se kuuluisa hyvänolon tunne.

treenin jälkeen (voiko olla valkosempaa kättä??)

Jos joku kuitenkin harmittaa niin se on ehkä oman aerobisen kuntotason heikkeneminen ja hitaampi liikkuminen. Mistään tähtitieteestä tai muutoin erityisen haastavasta liikehdinnästä ei ole kyse, mutten vain yksinkertaisesti pystynyt samoihin suorituksiin kuin ennen. Olen täälläkin aina silloin tällöin väläytellyt ajatusta osallistua jollekin ohjatulle tunnille mutta kun jo tässä perässä pysyminen osassa liikkeitä vaikutti niin haastavalta on ehkä parempi että jätän ne tunnit suosiolla väliin. Vaikken siis tätä dvd:tä aiemmin ollut mielestäni tehnytkään niin osa liikkeistä oli toki tuttuja muista Jillianin ohjelmistaja muistan paremmin kuin hyvin, kuinka ne menivät kuin ei mitään, hieman toisenlaiselta se tuntui nyt – luonnollisista syistä.

Aerobisen harjoittelun tuottaman (henkisen) tuskan jälkeen kokeilin seuraavana päivänä pinkkikantista No more trouble zonesia. Tällä kertaa avuksi tarvittiin myös käsipainot ja sykkeennosto-osuudet sanan varsinaisessa merkityksessä puuttuivat kokonaan. Ei hyppyjä, ei juoksemista vaan silkkaa saumatonta lihastyöskentelyä pienten painojen kanssa. Samaan tapaan myös tässä kokonaiskesto on noin kolme varttia vaikka ohjelman voi helposti jakaa pienempiinkin osiin.

Koska ohjelmassa oli melkoisesti selällään tehtäviä vastalihasharjoitteita jouduin hieman poikkeamaan ohjelmasta. Osaa liikkeistä kevensin selkeästi ja osassa keksin jotain vaihtoehtoista, en kuitenkaan lankkuja koska niitä riitti kuuden minuutin edestä ihan itsekseenkin. Luulisi muuten että lankuttaminen, joka siis on ainoa vatsalihasten harjoittelumuoto jota olen enää moneen kuukauteen tehnyt, olisi helpottunut tässä aikojen saatossa mutta ei – vaikeammaksi menee. Loogisesti olen järkeillyt tämän johtuvan vain siitä että jossain vaiheessahan myös syvien vatsalihasten rakenne alkaa antaa periksi eikä asiaa varmaan helpota että kehon painopisteet ovat muutenkin ihan hujanhajan. Niinpä siis tein osan lankuistakin helpottaen polvet maassa. Treeni oli tehokkaan oloinen jokatapauksessa ja ainakin hartioissa ja peppulihaksissa tuntui ihan reippaasti.

Kuvasta ei nyt oikein saa selkoa mutta kolmisen varttia ja 239kcal

Nyt tekisi kovasti mieleni saada ympättyä jompikumpi viikkorutiineihin mukaan. Lähtökohtaisesti se varmaan olisi kohdallani tuo aerobisempi versio. Se miten ihmeessä ja missä välissä onkin sitten hyvä kysymys. Tai se miten pitkään sillä vielä pystyy tehokkaasti treenaamaan. Hypyt ainakin olivat jo nyt sen verta vaisuja että ihan itseäkin hävettää. Miksi ihmeessä sitä pitää juuri nyt innostua kaikesta tällaisesta?