Vielä vähän tehokkaasta harjoittelusta
4Moi,
Kiireisen aamun jälkeen jatkan hieman eilisestä aiheesta, eli tavoitteellisesta ja tehokkaasta harjoittelusta. Jos eilisen oppina oli että kehittyäkseen tarvitsee tarpeeksi paljon vastusta ja ärsykettä. Vaikken mikään kuntosaliammattilainen todellakaan ole niin tämän verran jopa minä uskallan sanoa. Omaan tapaani, käyn asiat läpi yksinkertaisesti ja melko karkeasti.
Riittävä lepo
Tästä mainittiinkin jo eilen kommenttien yhteydessä. Lihashan ei ärsytyksen, eli sen harjoituksen aikana kehity mihinkään vaan suorituskyky itse asiassa heikkenee. Pieniä lihasvaurioita syntyy kun lihas pakotetaan parempaan suoritukseen kuin aiemmin. Jotta nämä lihasvauriot saadaan parantumaan ja lihas valmistumaan mahdollisesti uuteen vastaavaan, tai suurempaan ärsytykseen, tarvitaan lepoa. Niinpä samojen lihasryhmien harjoittamisen välillä tulee olla taukoa ja samasta syystä enemmän kuin kaksi kertaa salilla käyvien kannattaa jakaa eri lihasryhmät eri päiville. Tässä puhutaan siis siis yksijakoisen ja useampijakoisen ohjelman erosta.
Paitsi riittävä lepo lihakselle, myös riittävä lepo unen muodossa on suotavaa. Jokainen joka on väsyneenä harjoitellut tietää, ettei treeniteho ole silloin koskaan parhaimmillaan. Se mikä on kellekin tarpeeksi, on asia erikseen.
Laadukas ravinto
Ikävä tosiasia on että hyväkin treeni voidaan tehdä käytännössä tehottomaksi jos ruokavalio on pielessä. Niinpä minusta muutos kannattaa ensisijaisesti aloittaa ruokalautaselta. Hieman tavoitteesta riippuen ruokalautasmalli saattaa hieman vaihdella. Oli sitten kyse lihasten kasvatuksesta tai laihduttamisesta niin yksi on yhteinen – riittävä proteiinin saanti. Proteiiniahan kuvaillaan usein lihasten rakennusaineeksi ja sitä se onkin. Mikäli proteiinia ei saada tarpeeksi ravinnosta, nappaa elimistö sen jostain muualta – lihaksista. Kukaanhan ei tätä tietenkään tahdo ja niinpä ravintoasioihin kannattaa kiinnittää huomioita. Proteiinin lisäksi toki tarvitaan muitakin hyvinvointiin tarvittavia ravinteita mutta turhaan riittävän (vähintään 1g/painokilo mutta mieluummin 1,5-2g/painokilo) proteiininsaannista ei puhuta.
Vaihteleva harjoittelu
Vaikka eilen puhuinkin varsinaisesti harjoittelusta itsessään, niin tätä en kuitenkaan käsitellyt. Joku muu sen sijaan otti aiheen puheeksi kommenttikentässä ja niinpä mainitsen vielä vaihtelevasta harjoittelusta tässä yhteydessä. Ei tosiaan riitä että kuukausi toisensa jälkeen harjoittaa samaa liikettä. Joku minua viisaampi on joskus muotoillut lauseen että ”Ei se tuloksettomuus johdu siitä että tehtäisiin vääriä asioita – Tuloksettomuus johtuu siitä että tehdään oikeita asioita liian kauan”.
Sama koskee saliharjoittelua. Ei joku yksittäinen liike välttämättä ole toistaan parempi ja se mitä teet nyt tehokkaana ei välttämättä enää jonkun ajan päästä sitä ole. Lihaksella on yllättävän hyvä muisti ja sama liike, vaikka vastusta lisättäisiinkin, ei jossain vaiheessa tuota enää optimaalisinta kehitystulosta. Tämän takia eri tekniikoita ja liikkeitä kannattaa vaihdella riittävän usein. Sitä paitsi, oma mielenkiinto harjoittelua kohtaan pysyy myös virkeämpänä kun mukaan tulee uusia juttuja.
Ehkä tässä taas oli hetkeksi tätä lauantaipaasausta kaikessa yksinkertaisuudessaan. Yritin kovasti etsiä jotain kattavaa, motivoivaa kuvaa ja ajatusta kiteyttämään päivän aiheen. Näin ei nyt kuitenkaan käynyt ja vielä toistaiseksi ilman kuvia mennään. Tässä tosiaan oli hyvin yksinkertaistettuna monta isoa asiaa ja sallin ihan vapaasti kommentoinnin lisätietoineen sekä pilkunviilauksineen 😀
Tapahtuuko sitä kehitystä?
Moi,
Kuin taikaiskusta oli postimies (tai –nainen) jakanut viimeisimmän Fit-lehden kotiin joku päivä sitten. En ehtinyt lehteä kuin vain selailemaan ja jälleen sisältö tempaisi mukaansa. Lehti tulkin siis käytännössä luettua siltä istumalta. Tämä, sekä KG-lehti ovat omasta mielestäni ihan ylivoimaisia ykkösiä. Molemmat tarjoavat intoa ja inspiraatiota hieman eri kautta ja ehkä tämä Fit-lehti onkin lähentynyt omaa sydäntä saleilun myötä.
Tarkoituksenani ei suinkaan ollut tulla hehkuttamaan lehtiä vaan tämä viimeisin numero vain tarjosi sen viimeisen pisteen aiheelle, jota olin ajatellut hieman pohtia täälläkin: tulokseton treenaaminen. Ei tosiaan ole ihan sattumaa etten täällä ole viimeaikoina erityisemmin hehkuttanut äärionnistumisia tai luonut sitä positiivista treenikäyrää. Sellaista ei vain yksinkertaisesti ole ollut.
En kuitenkaan sano että löysäilen salilla, ei. Puserran kyllä sen minkä jaksan mutta teenkö sittenkään ihan täysiä? Olen tätä joskus ennenkin miettinyt mutta nyt ajattelin asiaa pohtia ihan toden teolla. Se että treenaan tarpeeksi kovaa, täytyy tuntua siltä, etten pukkariin päästyäni enää millään pysty kyykkäämään riisuakseni treenitossuja jalasta. Sitä vartenhan siellä se penkki on! Näin ei ehkä ole hetkeen ollut. Kulutan kyllä itseni loppuun, ainakin osassa liikkeitä mutten ehkä kuitenkaan ihan kaikissa. Sinällään äskeinen esimerkki oli huono, koska jalkapäivä on pääsääntöisesti se hyvä ja hikinen treenipäivä. Yläkropan kanssa näin on hieman harvemmin. Hikoilen kyllä mutten välttämättä niin paljon että hiusten pesu olisi ihan välttämätön.
Milloin olen viimeksi lisännyt vastusta? No en oikeastaan tiedä koska en ole pitänyt minkäänlaista treenipäiväkirjaa. Moni, ellei oikeasti ihan jokainen, tavoitteellinen treenaaja kirjaa kiltisti toistomäärät ja/tai vastukset ylös seuratakseen kehitystään. Olen jo hetken uhonnut tekeväni näin mutta ehkä viimeinkin olisi aika. Kuvittelen että joissakuissa liikkeissä on kehitystä tapahtunut, mutten nyt ihan varmaksi voi sanoa. Sen verta kauan olen kuitenkin hinkannut että kehitystä sietäisi olla tapahtunut. Ei ole suinkaan häpeä olla pystymättä tekemään kaikkia toistoja vaan häpeä on tehdä kaikki toistot puhtaasti ilman tarpeeksi kovaa vastusta.
Nyt siis kaikki tekosyyt takaisin takataskuun ja asennoituminen treenipäiväkirjan pitämiseen. Vaikka joku tutkimus väittäisikin että fyysinen suorituskyky on heikoimmillaan aamusta, niin jos kun kehitystä tapahtuu, niin näkyyhän se ajankohdasta riippumatta. Ehkäpä luvassa on joku kerta hieman salihömpötystä (naurettavan pienine) vastuksineen.
