Hae
My Project Is Me

Kokeilussa Les Mills BodyCombat

Moi,


Aika ajoin eksyn jollekin ohjatulle tunnille ja useimmiten huomaan nauttivani siitä. Hyvin harvassa ovat ne kerrat kun ohjattu tunti ei ole tuonut hyvää oloa tai edes vaihtelua arkeen. ohajtut tunnit ovat mielestäni mukavia monestakin syystä. Alla kuitenkin ehkä ne kolme konkreettisinta, ainakin itselle

1. Ryhmähenki (vai ryhmäpainostus) saa yrittämään hieman enemmän.


2. Joku muu laskee puolestasi ja riittää että vain teet mukana.


3. Musiikki mätsää liikkeisiin.


Yhdessä näiden kolmen kombinaatio tarjoaa parhaimmillaan viihdyttävän hikistä puuhastelua yhdeksi tunniksi. On ihana vain heittäytyä musiikin mukaan sekä tehdä ja toimia jollain tapaa kunnes toisin ilmoitetaan.  

Kävin siis tosiaan viime lauantaina ohjatulla ryhmätunnilla ensimmäistä kertaa sitten pitkään, pitkään aikaan. Luvassa oli myös ensimmäinen kokeilu Les Mills konseptin BodyCombatia. Les Millsille tuttuun tapaan tunti eteni kappaleittain ja jokaiselle kappaleelle oli omanlaisensa taistelucombo, eli erilaisista liikkeistä (potkut ja lyönnit) koostuva sarja.  En tahallani halua käyttää sanaa koreografia, sillä sen verta aggressiiviset olivat ainakin minun ohjaajan otteet 😀



Kuva täältä


Kuten voikin päätellä, on tunnin ideana yhdistellä erilaisista kamppailulajeista tuttuja liikeratoja ja yhdistää ne musiikin kanssa tehokkaaksi harjoitteluksi mielikuvavastustajan kanssa. Aivan kuin oikeissa kamppailulajeissa, pidettiin suojaus koko ajan yllä ja jos ei pidetty niin siitä kyllä muistutettiin. Koko ajan painettiin menemään kovaa ja välillä ehkä vielä hieman kovempaa. Syke pysyi koko ajan korkealla eikä turhia lepohetkiä ollut. Ehkä on ohjaajastakin kiinni mutta tällä tunnilla keskityttiin paljon myös lyönti- ja potkutekniikkaan ja aina toisinaan tuntui kuin olisi oikeasti jossain kamppailulajitreeneissä. Ennen tunnin alkua ohjaaja kertoi kovaan ääneen että oikein tehtynä tunnin liikeradat vastaavat noin 1500:aa vastalihasrutistusta!



Olipa laskennallinen vatsalihastoistomäärä mikä tahansa niin suorissa vatsalihaksissa ei tuntunut päivänä mutta kyljissä sitäkin enemmän. Ja yläselässä! Ja ehkä vähän myös pepussa..  Positiivisen lihassäryn  vuoksi jouduin hieman muokkaamaan viikkoagendaani salinkin suhteen. Sen verta mukava tunne tästä jäi että taidanpa käydä kokeilemassa uudestaankin..  

Piristystä päivään

Moi,

 

Kiitos teille kaikille ihan äärettömän paljon kaikista kannustavista, ymmärtävistä ja piristävistä ajatuksista, joita eilen sain. Ihan en kaikille ole edes ehtinyt vielä vastata henkilökohtaisesti mutta teen sen kyllä. Minusta tuntuu että jo se, että sain kertoa aiheesta teille kaikille, on parantanut oloani. Kuten ehkä rivien välistä on huomannut, osaan olla itseni kohtaan melko vaativa sen hyvässä ja pahassa tarkoituksessa. Nautin haasteista, itseni ylittämisestä ja suorittamisesta.  Oikein käytettynä tämä draivi auttaa saavuttamaan tavoitteita mutta väärinkäytettynä uuvuttaa. Hyvänä päivänä voin ihan surutta ja himotuksetta katsoa kun joku muu vieressä herkuttelee kun taas vastaavasti huonona päivä toisen terveellinen tapa muistuttaa itseä vain omasta saamattomuudesta.

Kuten kuitenkin sanottu, sain mielettömästi voimia, positiivisuutta ja uskoa  teidän kannustavien kommenttien perusteella. Koska näistä saattanee olla hyötyä muillekin niin listaan useimmiten esitettyjä ajatuksia tähän kaikkien iloksi ja hyödyksi.
1. Riittävä lepo 

Levon puolesta liputtavat monet muistettavat ohjenuorat kuten  ”Lihas kasvaa levossa”. Lisäksi toki oman kehon ja mielen kuuntelu on tärkeää ja sen pitääkin antaa rauhoittua ja levätä, jos siltä tuntuu. Pienikin flunssa tai muu rasite saattaa saada olon vetämättömäksi ja pitkäaikainen ”pakon edessä liikkuminen” aiheuttaa vain helposti lisää stressiä ja liikunnan ilo ja osittain myös hyöty häviää.

 

Riittävä lepo voi yhtä hyvin tarkoittaa myös riittävää unta. Nyt alkusyksysytä onkin ollut monessa paikassa, tai sitten olen vain jotenkin törmännyt aiheeseen sattumalta, paljon asiaa siitä kuinka tärkeä tekijä riittävä uni on ihmisen jaksamiselle. Ristiriitaista tutkimustulosta on sen sijaan siitä että tuleeko unen olla yhtäjaksoista vai riittääkö kokonaismääränä esim. suositeltu 8h.

 

Luin itse asiassa ajatuksia herättävän tekstin tuota levon merkitystä koskien. Teksti oli kylläkin suunnattu raskaana oleville naisille mutta yhtäkaikki on minusta paikkansa pitävä tällaisessa lievässä rasitustilassa kenelle vaan. Tekstin pointtina oli, että jos on tottunut liikkumaan raskaasti ja paljon, ei välttämättä raskauden (tai väsymyksen) myötä ole helppoa kuunnella omaa kehoaan koska on tottunut rasittamaan sitä sellaisella tasolla, joka väsyttää jo itsessään. ”No pain, no gain” periaate on jonkinasteinen ohjenuora jokaisella kovaa harjoittelevalla ja missä vaiheessa se rasitus alkaakin olla kropalle liikaa, on haastavasti tulkittavissa.

 

Niin tai näin, riittävän levon merkitystä niin liikunnan kuin muunkin elämänalueen saralla ei voi tässä vaiheessa kuin korostaa. Ehkä kokeilen taukoa, tai ainakin kevyempiä treeniviikkoja silloin tällöin, kuten kerran kuussa.

 

2. Vaihtelu virkistää

 

Vaihtelu virkistää aina. Vaikka vaihdankin saliohjelmaani tietyin aika-ajoin, ja nytkin nykyinen on olut käytössä vasta syyskuun alusta, saattaisi olla paikallaan kokeilla väliin taas jotain ihan toisentyyppistä harjoittelua. Omalla osallani haastetta aiheuttaa ajankohta (aamuisin klo 6.30) sekä poikaystäväni epäsäännöllinen vuorotyö, jonka vuoksi lapselle on saatava hoito järjestymään treenin ajaksi.  Mahdottomaksi tämä ei missään nimessä lajivaihtelua tee vaikka ehkä pieniä rajoitteita ja haasteita tuokin.

 

Viimeksi kun salikyllästyminen iski, pidin aerobisen viikon salilla ja samaa voisin toteuttaa nytkin.  Ihan yhtälailla tämän aerobisen viikon voi yrittää halutessaan ujuttaa treenipäiväkirjoihin vaikka kerran kuussa toteutettavaksi vaihteluksi. Samoin ryhmäliikuntatunnit, jos niille vain pääsen osallistumaan, tuovat mukavaa vaihtelua. Ja tuo aiemmin mainittu kevennetty viikko ylipäätään.

 

Vaihtelu virkistää myös ruokapöydässä. Hyvä tapa on päättää kokeilla jotain uutta joka viikko. Höllätä hieman viikonlopulle, ei kuitenkaan liikaa. Mikä vain itselle sopii parhaiten. Nyt omalla osallani uusin villitys ovat maustetut nestemäiset steviat, joita tungen rahkan sekaan. Niistä joskus toiste enemmän.

 

Pientä piristystä tuovat myös paitsi rutiinien rikkomiset myös uusi soittolista (enpä olekaan tätä vaihtanut aikapäiviin!), uudet treenivaatteet..  Kaikki vaihtelu.

 

3. Konkreettiset tavoitteet

 

Kun puhutaan tavoitteellisesta treenaamisesta, on oltava tavoitteita joita saavuttaa. Tavoitteiden tulee olla sen verta konkreettiset että niiden mittaaminen onnistuu ja onnistumisen iloa voi syntyä. Painoa pudottaessa konkreettinen tavoite on pienenevä vaakaluku ja/tai sentit.  Lihaksia kasvattaessa mittanauha voi edelleen toimia hyvänä ystävänä, samoin kerta kerralta suurenevat painot.

 

Omalla osallani en ehkä ole tarpeeksi hyvin konkretisoinut tätä. olen vain puhunut lihasten kasvattamisesta ja kesäksi vatsalihasten esiin nipistämisestä. Ehkä on aika asettaa pienemmät, saavutettavammat välitavoitteet. Tässä onkin tehtävää.

4. Rento asenne

 

Yhtälailla rento asenne kaikkea kohtaan on tärkeä.  Vaikka tavoitteellinen harjoittelu on suorittamista, ei sen tarvitse olla sitä aina. Kuten todettu, liika stressi syö vain motivaatiota ja treeni-ilo katoaa. Aikaa on kuitenkin koko loppuelämä joten mihin tässä on kiire? Jos tuntuu siltä että juuri nyt ei oikeasti jaksa, ei tarvitse jaksaa. Loppujen lopuksi meillä kaikilla on vain tämä yksi elämä ja se kannattaa käyttää siten kuin itsestä tuntuu hyvältä.

 

5. Positiivisuus

 

Viimeisenä muttei vähäisimpänä on positiivinen asenne. Positiivisuutta korostetaan monessa paikassa eikä turhaan, sillä negaatiot syövät motivaatiota ja latistavat mieltä. Sen sijaan että ajattelee ettei onnistu, täytyy todeta että minä onnistun!  Lapsillahan on uskomaton positiivinen energialataus päällä kaiken aikaa eikä muutama epäonnistuminen haittaa menoa lainkaan. Ei meistä kukaan kävellyt syntyessään mutta niin vain sinnikkään harjoittelun tuloksena tässä ollaan! Positiivisuuttakin voi harjoitella ja jostain muistankin joskus lukeneeni siitä kuinka huippu-urheilijatkin psyykkaavat itsensä tärkeään koitokseen nimenomaan näillä positiivisilla mielikuvaharjoitteluilla. Mielen voima on kyllä sen verta uskomaton, ettei sitä kannata aliarvioida.

 

Paljon asia, kiitos teidän. Erästä lukemaani tsemppiblogia että ei tämä ole mitään rakettitiedettä (Kiitos Bobby Jean). Nämä ajatukset muistutuksena onkin hienoa todeta että tänäänhän on jo torstai ja viikonloppu häämöttää ihan nurkan takana! energistä ja positiivista torstaita kaikille!

Kuva täältä