Kuinka kaikki sai alkunsa
25Moi,
Tämä teksti toteutetaan ihan täysin teidän mahtavien lukijoiden toiveiden ja pyyntöjen mukaisesti projektin alkumetreistä. Teksti toivottavasti tarjoaa jonkinmoisen käsityksen siitä miten kaikki sai alkunsa ja mistä sitä kuuluisaa motivaatiota saisi hieman itseensä. Puhun tässä tekstissä todella paljon itsestäni ja siitä miten tämä tapahtui nimenomaisesti omalla kohdallani mutta ehkä mukaan mahtuu myös joku muukin ajatus.
Valmistautuminen
Ennen varsinaista aloittamista olin päättänyt aloittaa. Tein itse asiassa tämän päätöksen vielä odotusaikana ja suunnittelin että viimeistään kuukausi synnytyksestä palataan takaisin terveellisen ruokavalion pariin. Kuten ehkä tuosta voi päätellä, niin olin siis ennen raskautta (ja onneksi vielä melko pitkälle raskaudessa) syönyt jotakuinkin kuten tälläkin hetkellä. Raskauden loppuvaiheessa oli vain helpompi antaa periksi kaikille herkutteluille kun eihän se missään kuitenkaan näkynyt 😀
Itsellä toimi ihan ensimmäisenä motivaattorina ulkonäölliset syyt. Uskon että näin on monella muullakin. Sitä saattaa mielessään ajatella että kaikkea pitäisi tehdä ja painoakin pitäisi hieman pudottaa. Vaikka näin ajattelisi, se ei silti tarkoita että saa mitään aikaiseksi. Itselläkin oli tuo vakaa päätös että kyllä minä sitten mutta eihän se ihan niin helposti sujunutkaan. Jossain hetkessä kuitenkin havahduin paitsi ulkonäöllisiin asioihin myös siihen että se mitä minä teen, on tulevaisuuden toimintamalli pienelle lapselleni ja minähän haluan tarjota terveellisen, aktiivisen ja hyvän mallin.
Ihan yhtälailla tämä lopullinen herätys pitkille jossitteluille voi olla joku järkyttävä valokuva; joku tietty kerta vaatekaupassa kun edes se yhtä suurempi koko ei menekään kiinni; joku terveydellinen syy; joku kommentti kuten se että on aika lopettaa valittaminen ja tehdä asialle jotain tai yksinkertaisesti vain lakata valittamasta (löyhästi lainattuna Ali Sweeneyn aviomiestä). Syitä siis voi olla monia ja jos olet tosissasi ajatellut että jotain pitäisi tehdä, niin se kuuluisa alkusysäys voi tapahtua koska vain ja missä tilanteessa tahansa.
 |
| Tämä kuva oli se, joka minulla oli lopullisena tavoitteena – minä itse vartalossani raskauden vasta alettua |
Aloittaminen
Kuten huomaat, ennen aloittamista tapahtuu jo paljon. Tässä ennakkovaiheessa asetetaan itselle jonkinmoisia tavoitteita ja suunnitellaan tulevaa. Sitten onkin jo aika herätä uuteen tulevaisuuteen ja tulevaan elämään. Jotta painoa saa putoamaan, niin jotain täytyy tehdä toisin kuin siinä elämässä joka lihotti. Tämän ei kuitenkaan tarvitse (eikä edes pidä!) olla kärvistelyä pelkällä greipillä ja kaalikeitolla. Tarkoituksena on luoda uusi parempi ja terveellisempi tapa olla ja elää, joten muutosten täytyy olla sellaisia että niihin on mahdollista sitoutua.
Itse aloitin niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin herkuttelun vähentäminen. Ihan huomaamatta oli tullut tavaksi syödä muutama pala suklaata aina ruoan jälkeen ja ehkä napostella vähän väliä jotain pientä muttei kovin terveellistä. Kun tämä asia oli opittu niin välittömästi uusia terveellisiä valintoja kohti: Jokaiselle aterialle jotain kasvikunnan tuotetta ja jotain proteiinipitoista. Hiljalleen lisättiin myös liikuntaa, joka pitkään oli pelkkää kävelyä. Avainasemassa siis oli tehdä pieniä ja helppoja muutoksia, joiden toteuttaminen oli paitsi mahdollista myös helppoa.
Alussa näihin muutoksiin joutuu oikeasti hieman keskittymään ja joistain asioista ehkä jopa kieltäytymään (niistä entisistä elintavoista siis). Jollekulle voi olla hyötyä ruokapäiväkirjan pitämisestä tai tarkasta suunnitelmallisuudesta. Alussa kaikki myös on aikalailla suunniteltua mutta ajan myötä nämä opeteltavat tavat muuttuvat arjeksi eikä niille oikeasti uhraa minkäänmoista ajatusta. Näin on käynyt minulle ja niin käy myös sinulle!
 |
| Ensimmäisiä lenkkikuvia vuodelta 2011 |
 |
| Myös ruokavaliossa oli paljon parannettavaa.. |
 |
| Ja vuotta myöhemmin lenkkeiltiin näin |
 |
| Vaikka satunnaista herkuttelua tapahtuukin.. |
 |
| On ruokavalio pääosin muuttunut värikkääksi ja terveelliseksi |
Sinnikkyys jatkaa
Suunnittelit, aloitit ja kaikki sujui hyvin kunnes.. Jokaisen elämässä varmasti tulee hetkiä jolloin omat suunnitelmat eivät enää toteudukaan. On juhlia ja kaikenmoisia tapahtumia ja lisäksi on repsahduksia. Repsahduksissa saattaa olla kyse liian tiukasta kurista ”kiellettyihin” ruokiin. Itse en ole missään vaiheessa pitänyt mitään kiellettynä mutta rajoittanut saantia huomattavasti. On ollut myös kokeiluja totaalilakoista ja ne ovat kyllä toimineetkin mutta olen tietoisesti pyrkinyt hallittuun herkutteluun. Joskus nämä harjoitukset sujuvat paremmin, joskus hieman heikommin.
Jos tuolta alusta asti lähtee lukemaan näitä tekstejä niin törmää tapauksiin, jolloin herkuttelu on sujunut äärettömän hallitusti. Lisäksi löytää tekstejä, joissa on ehkä herkuteltu yli oman tarpeen mutta silti hyvällä omalla tunnolla (useimmiten jonkinmoiset juhlat). Kahden edellä mainitun lisäksi on myös kertoja, joista on ehkä jäänyt jotain hampaankoloon kun tuntuu että kontrolli on pettänyt.
Mistään näistä tilanteista ei kuitenkaan pitäisi potea huonoa omatuntoa vaan nousta uuteen hetkeen entistä vahvempana ja aloittaa uudestaan. Vaikka matkani virallisesti alkoi kesäkuussa 2011, meni ensimmäinen kuukausi aika pitkälti aloittaessa uudestaan ja uudestaan. Vertaan tätä tilannetta maailmankuuluun taiteilijaan Pablo Picassoon, joka työsti uransa aikana tuhansia teoksia. Hän itsekin totesi että jonain päivänä ei syntynyt kuin tuherroksia ja jonain päivänä syntyi Guernica (tai mikä tahansa muu teos). Oppina tässä siis se että vain yrittämällä onnistuu ja joskus näitä yrityksiä tarvitaan enemmän.
 |
| Muutos on mahdollinen ja sinnikkyys palkitaan! |
Jos minulta nyt jälkikäteen joku kysyy että onko muutos ollut helppo niin vastaus on ehdottomasti kyllä! Vaikka mukaan on mahtunut joku enemmän herkuttelua sisältävä kausi niin olen ehdottomasti oppinut uuden tavan elää ja olla.
Tässä tätä tekstiä taas oli kerrakseen. En ole kyllä ihan varma vastasiko tämä juuri siihen mitä tältä tekstiltä odotettiin mutta toivon että siitä on edes vähän iloa. Mikäli toiveena on tästä konkreettisempia ajatuksia niin kerrottehan, eiköhän sellaisiakin saada aikaan.
Kesämakuja
Moikka,
Tämä on ollut kyllä taas näitä ruokaviikkoaiheisia postauksia mutta olkoon. Nyt aiheena ovat marjat, joita ilman en juuri nyt tunnu pärjäävän. Ostin joku aamu metsämustikoita mansikoiden kanssa ja nyt olen nauttinut niitä päivittäin.
Minä en todellakaan ole mikään mustikanpoimija mutta olen jopa alkanut harkitsemaan, josko sitä lomalla viitsisi jonkun tunnin käydä metsässä kyykkimässä mustikoita talteen. Toistaiseksi olen tyytynyt ostomustikoihin ja puolesta litrasta tuntuu riittävän hyvin useammallekin päivälle turhia nitistelemättä. Pelkät mustikat eivät kuitenkaan ole riittäneet vaan niiden kanssa aivan ylimakeat mansikat ovat olleet ihan parasta. Tänään totesin (taas kerran) että nuo marjat, maitorahka ja ihan pienoinen tilkka kevyttä mehukeittoa on maultaan aivan kuin paraskin kermajäätelö <3
Lisäksi innostuin luonnonmarjoista tässä jonain iltana kun lenkkeilimme, tai no juuri sillä hetkellä tutustuimme jokaiseen kiveen ja puunjuureen, ja huomasin kypsiä vadelmia pusikossa. Tunnin iltalenkk on muuten venähtänyt 1,5h mittaiseksi, josta tunti on omaa tehokasta liikkumista ja tuo puolituntinen tuota tutustumista kaikkeen. On se uskomatonta miten maailma tavallinen tie kasveineen voi olla ihmeellinen paikka!
Palasimme näille vadelma-apajille perjantai-iltana mutta eihän siellä enää mitään ollut ja saalis jäi melkoisen laihaksi.
Sen sijaan nappasin kotipihallamme kasvavasta viinimarjapuskasta muutaman oksan mukaani. Samalla tutkailin pihan omenapuita ja jään odottelemaan piakkoin kypsyvää omenasatoa. En tiedä muistaako kukaan kun viime syksynä/loppukesästä leivoin varmaan joka viikko yhden omenapiirakan? No se johtuu juurikin tästä että omassa pihassa kasvaa hyviä omenoita, jotka muuten jäävät ihan hyötykäyttämättä.
